REETA (palaa). Missä tämänpäiväinen maito on, kuu ei aitassa ole?
KALLE. Se on lehmien mukana metsässä.
REETA. Mitä!? Ovatko ne saaneet jäädä lypsämättä?
KALLE (ei puhu mitään).
REETA. Kyllä on kotimies! Ei millään ole mitään tolkkua. Ole sinä,
Eeva, niin hyvä ja hae lehmät kotia, täytyyhän ne saada lypsetyksi.
(Ottaa lapsen Eevalta.)
EEVA. Kyllä minä ne noudan ja autan teitä vielä lypsämisessäkin.
(Menee.)
(Seuraa äänettömyys. Kalle istuu pää käsien varassa pöydän
päässä. Reeta vie lapset kamariin. Sitten Kalle ottaa naulasta
puhtaan takin ja pukee sen yllensä ja istuu taasen penkille.
Reeta tulee ja istuu selin Kalleen. Kumpikin koettaa salaa
vilkaista toiseensa.)
REETA (hiljaa). Kalle!
KALLE (hiljaa). Mitä?
REETA. Tuota noin, -- että -- etköhän sinä sentään vähän paremmin
miehestä käy kuin minä.
KALLE. Joko nyt on alkanut sinustakin siltä tuntua?