Ah, kauan ma etsin puuta,
min siimeessä rauha ois;
min juurella rauhan kannel
mun rintaani lohtua lois.
Ma etsin ja etsin ja löysin
sen rakkahan rauhan puun.
Ja silloin ma ilosta itkin
ja unhotin kaiken muun.
Ja uusin, ah, silmin nähdä
jo taivahat, maatkin voin.
Ja kaikk' elon arvot toisin,
ah, toisin nyt arvioin.
Sen puun alla rauhaa nauttein
sävel syömeeni syntyi uus.
Nyt virtteni vienoin on aihe
pyhä, korkea ikuisuus.
Ah, rauhan puu pyhä, kallis,
puu siunattu, verraton,
min juurella rauha kukkii, —
se Golgatan risti on!