Oi, valkea lintuni, kyyhkysein!
Sa minnekä lensit,
voi, kuhunka ensit
sa vihreäin vuorten ja metsäin taa?
Oi, muistatko mua?
Ma muistelen sua.
Sua en, sua en voi ma unhoittaa.
Oi, valkea kyyhkyni, kultasein!
Sua hellin ja hoidin,
sua suojella koitin,
sun onnesi katsoin ma onneksein.
Sua käsilläin kannoin
kuin kukkaa, kaikk' annoin
ma sulle, oi, armahin ainosein.
Oi, kultani, kultani kultainen!
Tuhat riemua vietin
ma kanssas ja mietin:
tätä onnea kestävi ainiaan.
Vaan onneni päivät
jo taakseni jäivät,
ah, jälellä niistä on muisto vaan.
Voi, kultani kallis ja kultainen!
Mitä tein minä sulle,
surun suuren kun mulle
sa saatoit, kun luotani riensit pois?
Oi, palaja, palaa!
Sua syömeni halaa,
sua ilman niin raskasta eloni ois.
Oi, kultani, kultainen, kultaisin!
Ei toivoa mulla,
et luoksein voi tulla:
sun kätkevi vihreä kirkkomaa.
Jos kysyn, et vastaa,
vain kyynelin kastaa
voin hautasi kumpua kukkivaa.