Kas, puut ne leimuten palaa,
kun yhdessä niitä on monta.
Ne toisiinsa hehkua valaa
ja liekkiä sammumatonta,
ne kunnes on hiiliksi hiipuneet
ja hiilinä hiljaa on sammuneet.
Noin innon liekkikin pyhä
se kirkkaasti rinnoissa palaa,
kun, liittyen yhtehen, yhä
ne sytyttää toisiaan halaa.
Näin lämpöä luoden ne lämpöä saa,
ja liekki se leviää, leimuaa...
Vaan pian sammuvi yksi puu,
ja pian intokin laimentuu,
jos yksin vain
ain' ahertain
saa sydän hehkua, huutaa suu,
oi, pian sammuvi yksi puu...