(Heidän saapuessaan Saksasta kotimaahan helmikuun lopulla 1918.)
Tuhat kertaa terve teille,
jääkäreille, sankareille,
Suomen parhaille pojille!
Terve, Suomen mantereelle,
kotoiselle tantereelle!
Terve, syntymämaahanne!
Mainehikkaan Saksan mailla
kotimaata olla vailla
saitte, sankarit, kauan niin.
Mutta lempi Suomeen pyhä
povissanne paloi yhä,
voimaa valoi se toiveisiin.
Sotakoulu kova teillä,
vierahissa viipyneillä,
kautta vuosien raskasten.
Joskus viesti teistä kuultiin,
ikimenneiks' ehkä luultiin
teitä, sankarit, Suomellen.
Ihailumme ottakaatte?
Sankaruudesta sen saatte:
kaiken alttihiks' annoitte.
Kansallemme kallihille,
isänmaamme alttarille
kaiken uhriksi kannoitte.
Saksan rantoja kun kohti
mieli uljas teitä johti, —
vaalin teitte te vaikean:
isänmaa ja rakkaat jäivät,
jäivät levon, lemmen päivät,
eron koitte te haikean.
Kaukanapa sitten siellä
kautta vuotten kaihomiellä
Suomeanne te muistitte.
Tänne aatos usein enti,
luokse rakkahitten lenti
rakkaan Suomenne rannoille.
Kaiken, kaiken alttiiks pannen,
mik' on alla ilmankannen
kallist', armasta, ihanaa;
kaiken maanne kalliin tähden,
sorron suuren täällä nähden,
urhot, tahdoitte uskaltaa.
Viisaat kyllä virkahteli:
»Suur' oi, suur' on uhkapeli,
mihin ryhtyvi nuoret nuo.
Taivas, auta, ett ei heille,
kotikullan jättäneille,
onnettuutta se retki tuo.»
Vaan, kas, Luoja suuri tuolla
tähtitarhain yläpuolia
taiten ohjata tienne ties;
tiesi: vapaustaiston tiellä
kautta teidän täältä vielä
suistetahan pois sorron ies.
Pohjalla nyt kotimaamme
teidät, urhot, nähdä saamme, —
terve, terve, te Suomehen!
Iloll' isänmaa, sen kansa
huutaa teille innoissansa:
terve, jääkärit, Suomehen!
Tuhat kertaa terve teille,
sankareille saapuneille
suojaks' armahan Suomenmaani
Sota soi, ja liput liehuu,
voimat villit maassa riehuu:
sankareita nyt tarvitaan.
Vainolaiset vanhat, kurjat,
punahurtat hullut, hurjat
löivät kauhulla kansan, maan.
Terve, urhot, lippuin juureen,
vapaustaistoon pyhään, suureen,
Suomen joukkoja johtamaan!
Terve! Voittoon tiemme johtaa.
Taistoin takaa meille hohtaa
suuri, onnekas Suomenmaa.
Eikä konsaan jääkäreitään,
heidän sankartöitään, -teitään
uusi Suomi voi unhoittaa!