(Omistettu Vöyrin kaartilaisen Uuno Samuli Qvistin
muistolle; kaatui Tampereen taistelussa 29.III,
haudattu Kempeleeseen 14.IV.1918.)
Sankari nukkuvi, rauhan on saanut.
Taistelo hältä on viihtynyt, laannut.
Maallehen kaiken hän uhriksi kantoi:
lempensä, verensä, henkensä antoi.
Sankari nukkuvi; totuuden puolla
uljaana elää hän tahtoi ja kuolla.
Vapauden eestä hän taistohon kulki,
Luojahan luottain hän silmänsä sulki.
Sankari nukkuvi; työnsä hän täytti,
kunnian kentillä kuntonsa näytti.
Mut jalon polkunsa päähän jo ehti
urho tää uljas ja reipas ja rehti.
Sankari nukkuvi tyynenä aivan:
ohi on hetket jo tuskan ja vaivan.
Ei sota, taistelo mainen, mi pauhaa,
häiritse nyt tämän sankarin rauhaa.
Hiljaa hän nukkuvi, valkea vainaa.
Kaiho ja murhe nyt mieltämme painaa.
Vaan surun keskellä suuren ja syvän
on, kuni ääni sois enkelin hyvän:
»Älkää, oi, itkekö, ystävä-kullat!
Kepeät urhon tän haudall' on mullat.
Ei ole elänyt, kuollut hän hukkaan,
vaikk' elons' vast' oli puhjennut kukkaan.»
»Kaunis on kuolema sankarin moisen!
Kuollessaan alkaa hän sai elon toisen.
Maans' eestä urhona kuolla hän tohti:
katseensa tähtäs hän korkeutta kohti.»
»Kaunis on kaatua turvissa Luojan,
turvissa Kristuksen, autuuden tuojan.
Kuolopa silloin on voitoista parhain,
on ovi riemuihin taivahan tarhain.»
»Siellä on riemuja ääretön luku.
Siellä on kaikilla valkea puku.
Siellä ei lentele taistojen nuolet.
Siellä on rauha, ja poissa on huolet.»
»Siellä ei murehet mielt' enää paina.
Siell' ikijuhla on voittajill' aina.
Vaivoja maan siell' ei vainajat muista:
autuas riemu soi kaikkien suista.»
»Siellä ei konsana lyö eron hetki,
sinne jos suunnattu on elon retki.
Siellä, niin toivokaa, urhon tän näätte.
hetkeksi itse vain jälkehen jäätte.»
»Taistelkaa, kristityt, sankarin lailla,
ettette kerran ois kruunua vailla!
Leijonaan Juudan te kiintäkää usko! —
Koht' ikiaamun jo koittavi rusko.»
On, kuni enkelin ääni näin soisi,
siivin se valkoisin läsnä tuoss' oisi.
On, kuni valkean vainaan tän tähden
lohtua toisi se, surunne nähden. —
Niin, nuku, sankari, huomassa Herran!
Ijäisess' isänmaass' yhtyä kerran
saanemme juhlassa ikuisen voiton,
kaikuissa taivahan kannelten soiton.