Tekijältä.
I. Ennen vuotta 1869.
II. Kirjalliset edellytykset.
III. Emilie ja Kaarlo Bergbom.
IV. "Lea" ja Suomalainen seura.
V. Kaarlo Bergbom ulkomailla vuonna 1871.
VI. Suomalaisen teatterin perustaminen 1872.
Tekijältä.
Kun Kaarlo ja Emilie Bergbom keväällä 1905 erosivat Kansallisteatterin
johdosta, ilmoitettiin jäähyväisjuhlassa, että näyttelijäin ja
teatterin ystäväin kesken oli koottu 2000 markkaa Suomalaisen Teatterin
-- kunniavieraiden elämäntyön -- historian aikaansaamista varten.
Sittemmin annettiin nämä rahat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle
pyynnöllä, että Seura ottaisi asian ajettavakseen. Täysin oivaltaen
yrityksen kansallisen merkityksen Seura suostuikin siihen ja ryhtyi
viipymättä keräämään aineksia teokseen. Ennen pitkää oli niitä
kokoontunut niin runsaasti, että tehtävän suoritus alkoi näyttää
mahdolliselta, ja silloin Seura uskoi sen allekirjoittaneelle.
Näiden toimien tuloksena tarjotaan täten yleisölle ensimäinen osa
Suomalaisen Teatterin historiaa, jossa on esitetty teatterin
esihistoria ja perustaminen. Luonnollista on, että lukija samalla
toivoo saavansa tietää minkalaatuiseksi ja -laajuiseksi teos
kokonaisuudessaan on suunniteltu. Siitä on kumminkin tätä nykyä
mahdoton antaa täsmällisempiä tietoja kuin seuraavat. Teatterin
historia v:sta 1872 v:een 1905 jakautuu kerrottavien harrastusten ja
vaiheiden laatuun nähden kahteen jaksoon, joista toinen käsittää
teatterin alkuajan ja Suomalaisen oopperan toimen s.o. tapahtumat
1870-luvun loppuun ja toinen 1880- ja 1890-luvut ja uuden vuosisadan
ensi vuodet. Tämän mukaan on toisen ja kolmannen osan sisällys
ikäänkuin itsestään määrätty. Vaikeampi on jotakin varmaa sanoa näiden
osien laajuudesta. Kumminkin on tekijä arvioinut, että jos toinen osa
ei tule niin laajaksi kuin ensimäinen, niin paisunee sitä vastoin
kolmas osa kahta vertaa suuremmaksi. On kyllä eri syistä luonnollista,
että esitys on supistettava mitä lähemmäs omaa aikaa tullaan, mutta
kolmannessa osassa on niin pitkä aika kuvattavana, että se lyhyestikin
kerrottuna vaatii paljo tilaa.
Varsinaista historiaa seurannee vihdoin neljäntenä ja viimeisenä osana
järjestelmällinen selonteko ohjelmistosta, luettelo näyttelijöistä
lyhyine elämakerrallisine tietoineen ynnä koko teoksen aineisto, joka
tekee sen käyttämisen mukavaksi. Näin suunniteltuna kasvaa teos ehkä
laajemmaksi kuin moni on ajatellut, mutta toiselta puolen on
huomattava, että teatterin toimi esiytyäkseen oikeassa valossaan vaatii
jotenkin seikkaperäistä kertomusta. Ainoastaan siten on tuleva
selville, minkä tärkeän "lehden" Suomalainen teatteri muodostaa maamme
sivistyshistoriansa. Kuinka pian nämä jälkimäiset osat valmistuvat,
jääköön tarkemmin määräämättä. Tekijä on kyllä koettava mahdollisuuden
mukaan jouduttaa työtä, mutta jos varsinkin kolmas osa tulisi kauemmin
viipymään, niin ei vahinko liene kovin suuri, koska teoksen edellisiä
osia voi varsin hyvin lukea ilman että jatko on kohta käsillä.
Tekijä katsoo mieluiseksi velvollisuudekseen jo tässä Seuran ja omasta
puolestaan kiitollisuudella mainita ne arvoisat henkilöt, jotka
kirjeiden ynnä muiden asiakirjojen lähettämisellä hyväntahtoisesti ovat
edistäneet tätä kirjallista hanketta:
rouva _Augusta af Heurlinin_ kautta on saatu Kaarlo ja Emilie Bergbomin
jälkeenjääneet paperit ja kirjeet;
lehtori _A. Almberg_ ja maisteri _E. Nervander_, jotka kumpikin
aikoinaan ovat keränneet aineksia Suomalaisen teatterin historiaa
varten, ovat antaneet kokoelmansa tarkoitukseen käytettäväksi, jota
paitse jälkimäinen on lähettänyt paljon kirjeitä sekä yksityisiä
muistoonpanoja ja tietoja;
rouva _E. Wahlströmin_ kautta on saatu asessori F. Wahlström vainajan
teatteria koskevat jälkeenjääneet paperit ja kirjeet;
ja vihdoin on protokollasihteeri _Sanfrid Aejmelaeus_ antanut joukon
hänen hallussaan olleita ainetta koskevia asiapapereita;
Edelleen ovat rouvat _Hedvig Charlotte Winterhjelm, Ida
Basilier-Magelsen ja Emmy Florell, neiti Betty Elfving,
valtionarkeoloogi J.B. Aspelin, valtioneuvos M.A. Bergh,
teatterinjohtaja Jalmari Finne ja kauppias W. Parmanen_ Kristiinan
kaupungista lähettäneet kirjekokoelmia taikka yksityisiä kirjeitä.
Täydellisyyden vuoksi mainittakoon lopuksi, että näin kerääntyneiden
ainesten ohella lähteinä on käytetty ja käytetään sanomakirjallisuutta,
teatterin arkistoa ja kirjastoa sekä myöskin tekijän omia
muistoonpanoja ja kirjekokoelmia.
Koska epäilemättä vielä monen yksityisen säilyssä on kirjeitä ynnä
muita teatterin toimintaa ja sen palveluksessa olleiden taiteilijain
elämää valaisevia muistoonpanoja, pyydetään nöyrimmästi, että kukin
puolestaan antaisi vähäpätöisiltäkin näyttävät ainekset tekijän
käytettäväksi. Muistettakoon, että suurikin kokonaisuus syntyy pelkistä
pikku tiedoista.
Rauhalahdella, elokuussa 1906.
_Eliel Aspelin-Haapkylä_.