KAUPPIAS. Mennään vaan. Beatrixko sinun nimesi on?
BEATRIX. Niin.
KAUPPIAS. Minun on Williams. (Menevät tuiki onnellisina).
Viides kohtaus.
KISÄLLI (tulee harmonikka kädessä ja istuutuu seinän viereen kauppiaan
herrasväen paikalle. On hutikassa ja alkaa hyräillä:)
Minun kultani kurttunaama,
Tuolla kaikki nauraa.
Taitaa tulla pantavaksi,
Pajukoukku kaulaan.
(Kauppias ja Beatrix tulevat).
KAUPPIAS (kisällille). Menkää tuonne istumaan ja antakaa meidän istua
tähän seinän viereen, sillä tämä on meidän paikkamme! (Istuutuvat ja
suutelevat lakkaamatta).
KISÄLLI. _All right!_ (lue: ol reit). (Nousee, pui nyrkkiä ja heristää
morsiusparille). Sinä vietävän, vietävän (mennessään); nyt ottaa sinun
pyövelin beliaali. Sinä ajoit minun ulos valtionrautatieltä ja jos nyt
kutsuisin ruunun poliisin, oikean nimismiehen (istuutuu toisen seinän
viereen ja soittaa harmonikalla ja laulaa:)
Kuuleppas kultani, kun minä laulan,
Kun sinä kuolet, niin minä nauran.
LEIPURI (eväsnyytti kourassa astuu junaan ja istuutuu kisällin
viereen).
LEIPURINVAIMO (paljon nyyttejä ja koria kainalossa, seuraa miestään ja
istuutuu tämän viereen).
KISÄLLI. Katsokaas, hyvät ihmiset, noin imelästi ne pussailevat, siksi
minut ajettiin pois valtionrautatieltä, kyllä minä vielä sinulle
kanalia näytän...
ISÄNTÄ (astuu vaunuun ja sanoo kovasti:) Hyvää päivää! (ja kättelee
sitten jokaista. Pastorille:) Hyvää päivää! Mitä, pappiko te olette?
PASTORI. Pappi.
ISÄNTÄ. Nainen pappina! Mistä te olette?
PASTORI. Euroopasta.
ISÄNTÄ. Täällä on kummallisen kankeita paikannimiä, ei niissä
muukalaisen kieli tahdo kääntyä. Ei Suomessa moisia nimiä ole. Missä te
pidätte?
PASTORI. Mitä?
ISÄNTÄ. Minä kysyn vaan, missä te pidätte jumalan palveluksia?
PASTORI. Missä vain sattuu.
ISÄNTÄ. Niin sitä minäkin, mutta ettenhän kuitenkaan kirkossa!
PASTORI. Kyllä minä kirkossakin niitä pidän, ja siellä minä pidänkin.
ISÄNTÄ. Mikä teidän nimenne on?
PASTORI. Marry.
ISÄNTÄ. Vai mörri, vai mörri. Kies avita, nainen on ruvennut papiksi,
vaikka Raamattu sanoo: "Nainen vaietkoon seurakunnassa." (Menee Helnyn
eteen). Hyvää päivää! _How do yon do?_ (lue: hau du ju duu?) [Kuinka
voitte?] Mistä te olette?
HELNY. Philadelphiasta.
ISÄNTÄ. Vai sieltä asti, sinne on varmaankin pitkä matka, sen jo
nimestäkin kuulee. Tatsuunallako tulitte?
HELNY. Mitä?
ISÄNTÄ. Minä vaan kysyin, tatsuunallako tulitte?
HELNY. Tatsuunalla.
ISÄNTÄ. Vai tatsuunalla? Kuka te sieltä olette?
HELNY. Neiti Palmer.
ISÄNTÄ. Vai niin! Mitenkä se nimenne oli, en sitä oikein tarkannut?
HELNY. Neiti Palmer.
ISÄNTÄ. Vai Palmer. Onko teillä siellä niin kuin sanoakseni, jotakin
ammattia eli tehtävää, vai minkä vuoksi sitä pitää noin ahkerasti
tatsuunassakin lukea silmät kirjassa aina.
HELNY. On.
ISÄNTÄ. Oletteko te niinkuin neuloja, kraatari, opettaja, taikka mitä?
HELNY, Opettaja minä olen.
ISÄNTÄ. Mitä te opetatte?
HELNY. Lakitiedettä.
ISÄNTÄ. Vai lakitiedettä. Oikein lakitiedettä nainen opettaa. Minä ihan
arvasin että voitte olla opettaja. Missä koulussa opetatte?
HELNY. Yliopistossa opetan. Olen professori, minulla on myös
pormestarin virka.
ISÄNTÄ. Pormestari. Oikeinko tuomioita langettaa akkanen eläjä! Missä
asioissa?
HELNY. Kaikissa asioissa?
ISÄNTÄ. Jottako murhassakin! Jaa, jaa kyllä täällä on akkavalta. Ei
siellä Suomessa noin. Kyllä tämä totisesti on se maan kuulu akkalan
valtakunta, sillä miehiä täällä näkee harvemmin, mutta akkoja vilisee
kuin kirjavia kissoja. (Menee morsiusparin eteen Beatrixelle): Hyvää
päivää. _What is the matter with yon?_ (lue: vat is ti matter vit juu?)
[Kuinka on teidän kanssanne.] Kukas te olette? Kuka olet, vastaahan
toki? Mitä siinä virnistelet, etkä vastaa?
KAUPPIAS. Hän ei osaa kieltänne!
ISÄNTÄ. Vähät minä moisesta vääräsuusta. (Kauppiaalle). Mistä te
molemmat olette kun noin taajaan nuoleskelette toisianne.
KAUPPIAS. Ei sanota.
ISÄNTÄ. Suu vaan suuta vastaan, outoa naimakansaa, ei siellä, Suomessa,
noin julkisesti ilkeäisi. (Leipurille) hyvää päivää, mistä te olette?
LEIPURI. Limpun kaupungista, leipurimestari Yrjö Taikinainen.
ISÄNTÄ. Vai olette leipurimestari. (Pistää kättä kisällille). Mistä te
olette.
KISÄLLI. Kursailematta sanoen, olen kisälli Läski. Olen tämmöinen oikea
Läski. Maailmas vaikk'ei paitaakaan.
ISÄNTÄ. Vai läski! (Leipurin vaimolle): Olette varmaankin tämän
leipurimestarin muija?
LEIPURIN VAIMO. Siksihän minua on tähän asti haukuttu.
ISÄNTÄ (istuutuu leipurin eteen).
KISÄLLI. Kuuletteko! Kuulkaa tuota muiskun luisketta, ei meikäläiset
rohkeneisi noin muiden nähden, onko tuo nyt kaunista?
ISÄNTÄ ja LEIPURI (lyövät kahta kämmentänsä ja nauravat ääneensä).
LEIPURIN VAIMO. Mitäs ruoja siinä räkätät.
ISÄNTÄ. Onko tuo nyt laita väkeä, voi sitä suu parkaa.
LEIPURI. Kyllä meikäläiset saavat akan ilman tuollaista
suunpaiskettakin, mutta se nyt on tuo sitä niin sanottua herrain
hulluutta.
ISÄNTÄ. Onko tuo nyt siivoa? (menee morsiusparin luo). Teille
nauretaan! Lakatkaa hiidessä! tuo loppumaton muiskutus on ilkeää nähdä
ja kuulla. Ei sitä Suomessa noin julkiaisi. (Menee paikoilleen.)
LEIPURI (isännälle). Mistä olette, tuntuu ikäänkuin olisitte vanha
tuttu.
ISÄNTÄ. Maanviljelijä Isaksson Suomesta. Kyllä tämä tatsuuna ajaa
kovasti. En ole vielä ennen tällaisella ajopelillä kulkenut. Sillä
pohjois Suomessa ei ole vielä rautateitä. Torniossa rupesin laivaan,
jossa tänne saavuin. Kylläpä tämä vaan on mukavan tyylinen
kulkurustinki, niin täällä istuu kuin kammarissa.
LEIPURI. Vai ensi kertaa isäntä vasta. (Aukasee nyyttinsä, ottaa
junttapullan, silavaa y.m.) Minullakin on tässä läskiä. (Ottaa
taskustaan taskumatin ja tarjoaa pullon suusta isännälle, vaan ryyppää
itse ensin. Isäntä ryyppää, kipristää suutaan ja vuoroon maistavat).
ISÄNTÄ. Paljon kiitoksia! Takka vaan!
LEIPURI. Isäntä, olkaapa hyvä ja ottakaa ruokaa niinkuin omastanne.
ISÄNTÄ. Kiitos paljo. (Syöpi ahnaasti). Erinomaista silavaa.
LEIPURI. Eikös hyvinkin vedä vertoja Westfalin sian lihalle Saksassa.
Ne kautta maan kuuluisat Westfalin pyöstit, kyllä kai isäntä on niistä
kuullut puhuttavan. Joista saksalaiset valmistavat mainioita
makkaroitakin.
ISÄNTÄ. Ei hyvä Taikinainen, en tiedä Saksan maan asioista, vaikka olen
sen naapurimaasta. Olen ollut vaan omassa pitäjässä.