Siitä hän siirtyi suosotkaan soreaan lintuun, joka

liitelehti, laatelehti

etsien pesänsijaista,

jonka löyti vihdoin Väinämöisen polven päässä. Laati siihen pesäsen,

muni kultasen munasen; mutta Väinämöinen

tunsi hipiän hiiltuvaksi,

polvenpään palehtuvaksi,

lekahutti polvuttahe

— muna kuueksi mureni.

Ei ne murut kumminkaan hukkaan menneet, vaan niistä tuli taivas ja maa,

kuu ja tähdet.

— Onko tämäkin vaara tullut siitä sotkanmunasta? kysyi Palakia.

— Niin on, siitä on, vastasi vaari ja jatkoi laulujaan.

Tulia y.m. kuvauksia · 第 8 / 25 题