Te kädet armaat, aikaan keväimeni
te teitte lemmikeistä seppeleen.
Kuin nopeasti kevään unet meni
ja syksyn vakavuus sai sydämeen!
Te kädet armaat, saapui surut, huolet
ja elon päivän helle polttavin.
Mun kuormastani kannoitte te puolet,
pois polton veitte sormin viilehin.
Te kädet armaat, teidän tukeanne
sain kokea ma kesken myrskyjen.
Te kunne osoititte sormellanne,
näin tuikkivan ma tähden kaukaisen.
Te kädet armaat, mykät vaalijani,
mua talven pimeään te seuratkaa.
Te kädet armaat, kerran kuoltuani
mun silmäni te uneen sulkekaa.