Mun edessäni epätoivon nielu,
mun otsallani kaikki kukat maan:
oi lienetkö sa jossain, sisarsielu,
jok' ymmärtäisit minut kokonaan?
Jos Ikihyvyys eläviä johtais,
sun määrännyt ois mulle kohtalo,
mun silmäni sun armaan silmäs kohtais.
Mut kun sa synnyt, olen kuollut jo.