Elämäni kylmä tähti,
kiitokseni kannan sulle.
Aurinko ja lämpö lähti,
mut sun valos riittää mulle.
Valaiset mun hankitieni,
tähti kirkas, tähti pieni.
Epätoivon korpehen
syvään viet mun, tähtönen.
Mutta mulle voimas lainaa,
tahdon läpi korven painaa,
päästä valoon, tietohon,
missä kaikki yhtä on,
lämpö, kylmyys, riemu, suru
löytää totuudesta muru,
alla tuskan puristuksen
nähdä kaiken sovituksen.
Kylmä tähti yllä tieni,
tähti kirkas, tähti pieni,
ohjaa aina askeltani.
Sulle kuulun kuollessani.
VERENPUNAINEN pensas.
Jo vuotaa maahan suven tumma veri,
se valuu, valuu, lakkaamatta, hiljaa.
Sen voiman kerran uusi kevät peri,
sen veri ruokkii uuden suven viljaa.
Niin auetkaa, niin vuotakaa, te haavat!
Sun onnes olkoon yksin tuskas kantaa.
Sun voimastasi toiset voiman saavat,
mut sinun täytyy ensin veres antaa.