Oi kiuru, kiuru, mun kodiksein,
sinä laulat maailman aavan,
sinä laulat lepoon mun sydämein
ja umpeen rintani haavan.
Minä kosketan maata käsilläin —
veret kaipuun sielläkin kulkee.
Haen taivaan valoa silmilläin —
se mun sinensä sylihin sulkee.
Oi kiuru, niin olet vihreän maan
ja sinisen taivaan tuonut
ja sun kehoitukses kuullessaan
on mun rintani kahleensa luonut.
Sinä annat äänen mun tuskallein
ja sanat mun sieluni vaivaan,
oi kiuru, kiuru, mun kodiksein
sinä annat maan ja taivaan!