— Ken olet sa, outo ja hiljainen,
joka istut mun yössäni valvoen?
— Olen Elämän Onni ma nimeltäin.
Tulen kerran ma luokse jokaisen näin.
— Olen usein ma unessa nähnyt sun.
Miten löysit sa korvesta tupani mun?
— Tulin Murheen polkuja seuraten —
ne päättyivät ovesi etehen.
— Oi Onni, mun rintani kodikses tee!
Sinun vierelläs yöni valkenee.
— Oi Lapsi, ma kotia tunne en.
Olen omasi muistaen, toivoen.