Poppelit, illassa itkekää!
Ilmojen rannat hämärtää,
tummuu kehrä auringon:
Faethon, veljenne, kuollut on!
Poppelit, illassa itkekää!
Syleili tulisydän kerta,
syleili taivasta, maata ja merta,
mittasi auringon vaunuillaan
ikuisuutta ja aikaa maan,
keskellä aavojen ylhäisten
kuunteli kulkua tähtien.
Faethon, Faethon kuollut on,
kuollut poika auringon,
sammunut sydän tulisin,
kylmiin, kylmiin aaltoihin!
Ken nyt ajaa taivaan teitä?
Maailma yöksi hämärtää.
Kyyneleitä, kyyneleitä,
poppelit, illassa itkekää!