-- Mitä ihmettä -- sinäkö täällä? huusi Burns, niin että se kajahti
läpi puolen hotellin, samalla kun hänen puujalkansa natisi ilosta.
-- Niin, kuten näet, sanoi Fjeld ja nousi seisoalleen. Tulin Lontooseen
eilen tehdäkseni sinulle yllätyksen ja niinpä yllätän sinut täällä.
Olen varmaan tavalla tai toisella haistanut, että jotain on tekeillä.
Molemmat ystävykset syleilivät toisiaan.
-- Niin, voitpa uskoa, että jotain on tekeillä, aloitti Burns
huohottaen. Olin melkein aikonut luopua koko jutusta. Mutta sitten -- --
-- Minä tunnen jo suurimman osan, keskeytti hänet Fjeld hymyillen.
Scotland Yardissa sain tietää matkasi syyn, ja nyt näen
iltalehdistä, että asia on täydessä käynnissä. Käväisin pikipäinsä
Biljaardipalatsissa tervehtimässä vanhoja ystäviäni Curea ja
Maquetia. He kertoivat minulle koko jutun. Kolme englantilaista oli
tullut sisälle suuren ottelun aikana. He löivät vetoa ja joivat ison
kultamitalin kunniaksi. Mutta äkkiä kävi heidän paikkansa hyvin
hiljaiseksi. Näytti siltä kuin olisivat he muuttuneet kuvapatsaiksi,
ja kun heitä lähemmin tarkastettiin, havaittiin heidät kuolleiksi.
Ryhdyttiin henkiinherättämisyrityksiin, mutta turhaan. Sen jälkeen
vietiin heidät suoraapäätä Pasteur-laitokseen, jossa tiedettiin Le
Rouscin toimittaneen noiden kahden shakkipelaajan ruumiinavauksen.
Vanha professori oli aivan suunniltaan näiden salaperäisten
kuolemantapausten vuoksi, mutta ei voinut tälläkään kertaa saada
selville mitään. Todettiin samat ilmiöt, kuin ennenkin, samat
veritulpat. -- --
Burns löi kätensä yhteen.
-- Mutta ymmärrätkö tästä kaikesta mitään? kysyi hän.
Fjeld kohautti olkapäitänsä.
-- Se on tavattoman mielenkiintoinen tapaus. Luulen, että lähimpinä
neljänätoista päivänä saamme sangen paljon tekemistä. Onhan meillä joka
tapauksessa johtolanka.
-- Mikä sitten?
-- Se, että asia koskee miehiä, jotka kuuluvat aivan samaan piiriin.
Ystäviäsi Sohosta -- kansainvälisen liittouman jäännöksiä. Nuo kolme
englantilaista tunnettiin helposti. Minä en heitä tunne, mutta heidän
nimensä olivat Leighton, Musgrave ja Carr.
Burns loi kätensä yhteen.
-- Sopii hyvin, sanoi hän. Vain kahdeksan päivää takaperin join
absinttia yhdessä Musgraven kanssa. Hän oli vaarallinen roisto. Eikä
noiden kahden toisenkaan kanssa ollut leikkimistä. Carr oli ollut hyvin
lähellä hirsipuuta, mutta suoriutunut muutaman vuoden vankeudella. Hän
pääsi vapaaksi muutamia kuukausia sitten.
Burns kertoi nyt, mitä hän oli löytänyt molemmilta shakkipelaajilta ja
näytti lopuksi pientä amatöörivalokuvaa.
Fjeld katseli sitä tarkoin suurennuslasin lävitse.
-- Tämä on harvinaisen kaunis nainen, sanoi hän miettiväisesti. Hän
ei näytä olevan sitä lajia, joka seurustelee pahantekijäin kanssa.
Sellaiset ihmiset kiintyvät mieluimmin puolimaailman naisiin ja
statisteihin. Otapa huomioon hänen yksinkertainen vaatetuksensa. Hänen
kasvonsa ilmaisevat hänen askartelevan henkisessä työssä. Kun asiaa
lähemmin tutkitaan, niin ehkäpä hänellä ei ole asian kanssa kerrassaan
mitään tekemistä. Mutta siitä me pian voinemme päästä selville. Onko
matka-laukkusi täytetty? -- Meidän täytyy tänä iltana matkustaa
Kanaalin yli. Juna lähtee kolmen neljänneksen kuluttua.
Burns katsoi hämmästyksissään ystäväänsä.
-- Niin, sanoi hän vitkastellen, mutta en oikein ymmärrä... etkö usko,
että meidän on etsittävä näiden kuolemantapausten syytä täältä?
-- En, luonnollisesti en. Viimeiset kolme englantilaista olivat
juuri saapuneet tähän kaupunkiin. Minä sanon sinulle, Burns, he
saapuivat kuolema suonissansa. Ellei professori Le Rousc niin suurella
varmuudella olisi väittänyt päinvastoin, niin tahtoisin sanoa, että
heidät kaikki tyynni on ennen lähtöänsä myrkytetty hitaasti tappavalla
myrkyllä, joka on vaikuttanut vasta yhtä tai kahta vuorokautta
myöhemmin. Se voi mahdollisesti olla jotakin ainetta, jota emme tunne,
ja joka automaattisesti katoaa elimistöön. Vanhat Rooman paavit
tunsivat varsin hyvin senlaatuista myrkkyä.
Burns ei enään kuunnellut häntä. Hän täytti jo käsilaukkuansa.
-- Minun täytyy antaa auton tulla jälestäpäin, sanoi hän. Sinullahan on
aina niin kirotun kiire. -- Mielisinpä tietää, mitä ystävämme Brookton
sanoo tästä mieshukasta.
-- Brookton?
-- Niinpä juuri. Hänhän on joukon johtaja. Arvelen, että hän antaisi
paljon saadakseen tietää, kuka noin pirullisella tavalla raivaa pois
hänen parhaita miehiään.
-- Tämä näyttää kostolta, sanoi Fjeld ja veti päällystakin yllensä. Se
on otaksuttavasti mies, jolla on tuolle joukkueelle vanhaa kalavelkaa,
ja joka on ottanut asian omiin käsiinsä. Epäilen, että tämän
kylmäverisen joukkoteurastuksen takana on omituiset kiukusta kipinöivät
kasvot -- valtava hallitsijatahto ja rajaton viha. -- --
Ei maksa vaivaa sekoittaa poliisia tähän asiaan. Se ei missään
tapauksessa tule saamaan mitään selville. Ja tilanne on sangen
omituinen. On jokseenkin harvinaista ajaa takaa pahantekijää, jonka
erikoisalana on ottaa hengiltä pahantekijöitä. -- Kas niin, maksa nyt
laskusi. Minä halajan saada tervehtiä vaimoasi, suudella kummitytärtäni
ja syödä aamiaista Scottin ravintolassa. On kulunut kauan aikaa siitä,
kun sen tein.
Niinpä siis lähtekäämme liikkeelle!