Herra,
kaks muukalaista odotukseen väsyin
on itsellensä läpi pensaston
tien tänne raivannut. Ma palautanko
pois heidät? — Aamulla jo torilla —
Myös siellä kasvaa kansan nurja mieli,
mi vaivoin vitkastelun sallii —
PAPPI.
Heidät
pois täältä osoita.
(Temppelivartija poistuu vasemmalle puolen.)
Ja avatkaatte
(Muille palvelijoille, jotka toinen toisensa perästä
ovat taustalta tulleet esiin.)
te äärimmäiset portit kaupungin.
(Veljelleen.)
Sa sana kiitoksen suo jumalille,
jotk' ovat herättäneet lapsessa
sun nimes loiston —
(Vanhus seisoo sauvaansa nojaten kumartuneena temppeliä kohti.)
Kansa laskekaa
jo sisään, huolta pitäkäätte, että
käy kaikki järjestyksessä, ei raakuus
saa juhlan ylevyyttä häiritä.
Myös itsestänne huolta pitäkäätte,
on iloll' aamunsa kuin auringolla,
myös oma ehtoonsakin: katumus.
TEMPPELIVARTIJA (näyttämön takaa).
Ei, sanon minä!
NAUKLEROS (myöskin näyttämön takaa).
Kuule, rakas herra!
PAPPI.
Tee tehtäväsi. — Veli — lähtekäämme!
(Molemmat poistuvat oikealle.)
TEMPPELIVARTIJA (astuen esiin).
Ma tässä seison! Uskallapas, poika,
mun ohitseni tästä astua!
NAUKLEROS (joka myöskin on tullut näkyviin).
En ohitsenne, mutta rinnallenne.
Ma olen tässä jo, Leander, tänne!
LEANDER astuu esiin.
TEMPPELIVARTIJA.
Oi nuorten hulluutta! Te tiesitte kai —
NAUKLEROS.
Me emme mitään tienneet, muukalaiset
me oomme täällä, herra, tullehet
Abydon rantamilta Sestoksehen
tät' tilaisuutta näkemähän.
TEMPPELIVARTIJA.
Eikö
myös teillä hyvää tapaa opeteta?
NAUKLEROS.
Kyll' opetetaan viisain lauselmin,
kuin: ken on ujo, nälkään kuolla voi.
TEMPPELIVARTIJA.
Mut minä —
NAUKLEROS.
Meidän tähtemme te vaivaa
niin paljon näette, mut tuolla ryntää
jo kansa sisään parvittain.
TEMPPELIVARTIJA.
Pois sieltä,
te kuuletteko!
(Hän kääntyy taka-alalle ja järjestelee kansan, joka
vasemmalta puolen tunkeutuu temppelin portaiden
läheisyyteen.)
NAUKLEROS (Leanderille).
Miksi vitkastelet!
Me oomme matkan päässä nyt. Hän aina,
ken uskaltaa, myös voittaa. Lujasti
ma isken pylvään juureen jalkani.
Ois hauska nähdä ken mun täältä ajaa!
Kas tätä ihanuutta! Temppeli
ja portti, pylväät tuota kaikkea
et vielä kotonasi nähdä saanut.
Tuoll' asetetaan alttari, kai sillä
viel' uhrataan. Mut minne tähyilet? —
Hän maahan katsoo. Kautta jumalain,
sun täälläkinkö valtaa vanha surus?
Ma sanon sinulle —
(Kansa on tällä välin hiljalleen järjestynyt vasenta
sivustaa pitkin aina sinne missä ystävykset seisovat.
Naukleros katsoen ympärilleen.)
Ah ystäväni,
sa tunkeilethan vallan riivatusti!
(Leanderille )
Jos tänä iltana et vielä mulle
sa tästä juhlast' intomiellä kerro
ja aimo viinimaljaa tyhjennä
sen kunniaksi — en sua lain ma tunne.
Tuo synkkä muotos — mutta katso tuonne.
Nuo kaksi naista! samat on he, jotka
me näimme ristitorilla jo varhain.
He tänne tähyilevät. Miellyttääkö
he sua? Lausu!
IANTHE ja TOINEN PALVELIJATAR ovat tuoneet esille kannettavan
alttarin ja asettavat sen oikealle puolen etualalle Amorin
kuvan eteen.
IANTHE (alttaria kuntoon järjestäessään, toverilleen kuiskaten).
Tuolla ovat he.
Tuoll' oikealla vaalea, tuo kookas,
ja vasemmalla tumma. Murhe näyttää
hänt' ahdistavan — miksi?
NAUKLEROS.
Tahallaan
he viivyttelevät. Ah, kuin he katsoo!
TEMPPELIVARTIJA (tullen etualalle, tytöille).
Nyt tekin pois. On kaikki valmis nyt.
(Tytöt menevät. Nuorukaisille.)
Te ette huoli kielloista te, ette.
NAUKLEROS.
Sen kuinka ottaa. Hän ken epäilee,
hän myöskin menettää.
(Toinen alttari on kannettu esiin ja asetettu Hymenaeuksen
patsaan vasemmalle puolen. Kolmas on alunpitäen ollut
portailla näyttämön keskellä.)
TEMPPELINVARTIJA.
Te tila tehkää,
tuo alttari on tuonne aiottu.
NAUKLEROS.
Jos itselleni tilan saan, niin myöskin
sen mielelläni jakaan.
TEMPPELINVARTIJA.
Melua
te kaikin tavoin karttakaatte.
(Soittajan toitotus alkaa.)
Tuossa
jo tulee kulkue. Nyt vapaaks keskus!
(Järjestelee kansaa, joka asettuu riveihin vasemmalle puolen.)
NAUKLEROS.
He tulevat. Nyt katso, ihmettele!
Sa papitarta lähesty ja hiljaan
sa viittahansa kosketa — sen kautta,
niin sanotaan, voi synkistyneen mielen
taas saada valoiseks. Sa kuuletko?
Musiikin ja toitotusten saattamana tulee kulkue
oikealta puolen näyttämölle. Uhripoikia maljakkoja
kantaen. Sestokskn ylimykset, temppelipalvelijattaria,
niiden joukossa Ianthe. Pappeja. Hero, mantteliin
puettuna, päässä otsanauha, setänsä vieressä. Hänen
vanhempansa seuraavat.
Laulu
Kuolevain äiti
taivahatar sa,
puoleemme luo'os
lempeä silmäsi
(Saaton seuraajat asettuvat oikealle puolen, kansanrivejä
vastapäätä. Näyttämön keskusta jää tyhjäksi.)
PAPIT (asettuessaan paikoilleen).
On jumalten vain kunnia!
KANSA (vastaten).
He meille
myös onnen suokoon!
NAUKLEROS.
Kas tuolla tulee papitar. Niin kaunis!
Me polvillemme laskeukaamme. Mutta
sit' ennen katso tuonne ylitseni
he kuinka vihkimyksen toimittavat.
HERO (taka-alalla seisoen siellä olevan kannettavan alttarin luona.
Hänen edessään on polvillaan kaksi uhripoikaa, kantaen suitsutusta
suurissa maljakoissa.)
Uus vesa vanhan talos! Armos hälle
suo, enemmän kuin ansaitseisi hän.
(Hän valaa suitsutusainetta tuleen ja menee sitten
etualalle. Papit ovat hänen vasemmalla puolellaan,
hänen takanaan vanhempansa Temppelivartijat pienen
välimatkan päässä.)
PAPIT.
Jumalten kunnia!
KANSA.
Ja onni meille!
NAUKLEROS.
He lähestyvät. Polvilles, Leander!
(He polvistuvat. Leander aivan Hymenaeuksen kuvapatsaan
viereen, Naukleros vähän taammas. Myöskin muu kansa polvistuu.)
HERO (on tullut Amorin kuvapatsaan eteen ja valaa suitsutusta sen
vieressä olevan alttarin tuleen. Pappi on hänen vierellään.)
Sa joka rakkautta jakaat, ota mun.
Sua tervehtäissäin jäähyväiset jätän.
(Etääntyy alttarin luota.)
PAPIT.
Jumalten kunnia!
KANSA.
Ja onni meille!
HERO (seisoen Hymenaeuksen kuvapatsaan vieressä).
Sun veljes lähettää mun —
NAUKLEROS (hiljaa Leanderille).
Näetkös?
(Leander, joka on katsonut maahan eteensä, nostaa päänsä.)
PAPPI.
Kuin on sun? Pysähdyt! Mi vaivaa sua?
HERO.
Ma, herra, uhripihdit unohdin.
PAPPI.
Sull' on ne kädessäs.
HERO.
Sa, joka lemmen —
PAPPI.
Niin alkaa ensi lause. Kyllin. Uhriin!
(Heru valaa suitsutusta tuleen. Kirkas liekki leimahtaa ilmoille.)
Ah liiaks. Hyvä. Temppelihin nyt.
Kaikki poistuvat. Näyttämön keskelle tulleena katsoo
Hero, ikäänkuin tarkastellen jotain vikaa kengässään,
oikean olkapäänsä yli taakseen. Hänen katseensa sattuu
silloin molempiin nuorukaisiin. Vanhempansa tulevat
häntä vastaan. Musiikki alkaa uudelleen soida.