Hävyttömyys eli röyhkeys, joka on häpeän ja usein kunnian halveksimista,
ei ole mielenliikutus, koska meissä ei ole mitään sitä synnyttävää
elonhengekkeiden liikettä; vaan se on häpeän ja kunniantunteen
vastakohtainen pahe, kun mainitut mielenliikutukset ovat hyvät, kuten
kiittämättömyys on kiitollisuuden, julmuus säälin vastakohta. Röyhkeys
syntyy etupäässä sellaisessa henkilössä, jota usein on suuresti
loukattu. Sillä jokainen pitää nuorena kiitosta hyvänä seikkana ja
parjausta pahana, sekä molempien merkitystä elämässä paljon suurempana,
kuin sellaisen henkilön kokemus myöhemmin osottaa todeksi, joka,
kärsittyään ilmeisiä loukkauksia, huomaa olevansa vailla kaikkea kunniaa
sekä itsensä kaikkien halveksimaksi. Sellainen ihminen muuttuu
röyhkeäksi, koska hän sitten arvostelee hyvää ja pahaa ainoastaan
ruumiin mukavuuden kannalta, ja huomaa nauttivansa siitä yhtä hyvin
solvauksien jälkeen kuin ennen niitä, jopa paljoa paremminkin. Hän näet
on vapautunut useasta pakollisesta teosta, johon kunnia häntä velvoitti;
ja jos hän alennustilansa johdosta on menettänyt omaisuutensa, on
hyväntekeviä ihmisiä, jotka häntä auttavat.