Selitettyäni kuusi alkuperäistä mielenliikutusta, jotka ovat ikäänkuin
sukuja, joiden lajeja kaikki muut ovat, käsittelen tässä lyhyesti muiden
omituisuuksia ja noudatan samaa järjestystä, jossa olen edelliset
maininnut. Ensimäiset ovat kunnioitus ja halveksiminen. Tosin niillä
tavallisesti tarkoitetaan ainoastaan mielenliikutuksesta vapaita
mielipiteitä jonkun asian arvon suhteen. Mutta näistä mielipiteistä
syntyy usein mielenliikutuksia, joille ei ole annettu erityistä nimeä,
ja sentähden katson yllämainittujen nimityksien niille sopivan.
Kunnioitus, ollessaan mielenliikutus, on sielun taipumus kuvitella
jonkun seikan arvoa, jonka taipumuksen erityinen elonhengekkeiden liike
synnyttää. Ne näet silloin johtuvat aivoihin siten, että ne vahvistavat
tätä varten välttämättömiä mielteitä. Se mielenliikutus, jota kutsun
halveksimiseksi, on taaskin sielun taipumus tarkastaa huomionsa esineen
halpamaisuutta tai vähäpätöisyyttä, ja sen taipumuksen synnyttävät
sellaiset elonhengekkeiden liikkeet, jotka vahvistavat tämän
vähäpätöisyyden herättämää miellettä.