Lapset ja vanhukset ovat herkemmät itkemään kuin keski-ikäiset henkilöt;
syyt siihen ovat erilaiset. Vanhukset itkevät usein kiintymyksestä ja
ilosta. Sillä nämät kaksi mielenliikutusta lähettävät paljon verta
sydämeen ja sieltä paljon höyryjä silmiin. Heidän ruumiinsa kylmyys
hidastuttaa siihen määrään näiden höyryjen liikkeitä, että ne helposti
muuttuvat kyyneleiksi, vaikka suru ei valtaakaan heidän mieltänsä.
Muutamat vanhat henkilöt itkevät myöskin suuttumuksesta, mutta sitä ei
vaikuta niin paljon heidän ruumiinsa laatu, kuin heidän sielunsa
taipumus; mutta näin on ainoastaan niiden henkilöiden laita, jotka ovat
niin heikot, että vähäinenkin kipu, pelko tai sääli heidät kokonaan
valtaa. Samoin on lasten laita, jotka eivät ollenkaan itke ilosta, vaan
surusta, vaikka se ei olekaan rakkauden yhteydessä. Heillä näet on aina
riittävä määrä verta, joka synnyttää runsaita höyryjä. Kun suru
hidastuttaa niiden liikkumista, muuttuvat ne kyyneleiksi.