Toinen seikka on suru, kun sitä seuraa rakkaus, ilo, tai yleensä
sellainen sieluntila, joka panee sydämen sysäämään paljon verta
valtimoihin. Suru aikaansaa kyyneleitä sentähden, että se kylmentää koko
veren ja siis supistaa silmähuokosia. Mutta siinä määrässä kuin tämä
tapahtuu, vähenee silmähuokosista esille tunkevien höyryjen paljous, ja
senvuoksi ei synny kyyneleitä, ell'ei toinen seikka samalla lisää
höyryjen paljoutta. Ei mikään muu sitä lisää niin suuressa määrässä kuin
se veri, jonka rakkauden mielenliikutus panee virtaamaan sydämeen.
Sentähden eivät surulliset henkilöt lakkaamatta itke, vaan ainoastaan
vähän päästä, ajatellessaan kiintymyksensä esinettä.