Useimmiten rakkaus liittyneenä sellaisen seikan haluamiseen, jonka
saavuttamista ei pidetä nykyisyydessä mahdollisena, aikaansaa raukeutta.
Sillä rakkauden tunne saattaa sielun niin hartaasti tarkastamaan
rakkauden esinettä, että kaikki aivoissa olevat elonhengekkeet ovat
tarpeelliset tämän käsitteen eläväksi saattamiseksi ja pysäyttävät
sentähden kaikki ne rauhasen liikkeet, joilla ei ole tuon esineen
saavuttaminen päämääränä. Mainitsin halulla olevan sen omituisuuden,
että se saattaa ruumiin notkeammin liikkuvaksi; mutta tulee huomata,
että tämä ominaisuus vaikuttaa ainoastaan silloin, kun huomaamme
voivamme tehdä jotakin saavuttaaksemme halumme esineen. Jos päinvastoin
pidämme silloin kaikki pyrkimykset siihen suuntaan mahdottomina,
pysähtyy koko halun synnyttämä kiihotus aivoihin, eikä ollenkaan siirry
hermoihin. Koska sen koko vaikutus supistuu siihen, että se aivoissa
vahvistaa halutun esineen käsitettä, jättää se muun ruumiin raukeaksi.