Suru synnyttää heikon ja hitaan valtasuonen tykytyksen, ja sydämen
ympärillä tuntuu olevan ikäänkuin siteitä, jotka sitä puristavat, tai
jääpalasia, jotka sitä jäätävät, siirtäen kylmää muuhun ruumiiseen.
Siitä huolimatta on ruokahalu joskus hyvä; vatsa täyttää
velvollisuutensa, ell'ei suruun liity viha.