Tiedän kyllä, että se mielenliikutus, joka tavoittelee jotakin hyvää, ja
jota yksin kutsutaan haluksi, kouluissa yleensä asetetaan vastakohdaksi
sille mielenliikutukselle, joka pyrkii pakenemaan pahaa, ja jota
kutsutaan vastenmielisyydeksi. Mutta ei ole yhtään hyvää seikkaa, jonka
puute ei olisi paha, eikä mitään pahaa, ollen varma tosiseikka, jonka
karkottaminen ei olisi hyvä. Jos siis esim. tavoittelemme rikkautta,
pakenemme välttämättömästi köyhyyttä; koettaessamme vapautua taudista,
pyrimme terveyteen, j. n. e. Sentähden sama vaikutin minusta näyttää
saattavan tavoittelemaan hyvää ja samalla pakenemaan sille vastakkaista
pahaa. Huomaan tässä kohdin vain sen erotuksen, että halua, pyrkiessämme
hyvää saavuttamaan, seuraa rakkaus ja sitten toivo ja ilo; halua
sitävastoin, koettaessamme paeta päinvastaista pahaa, seuraa viha, pelko
ja murheellisuus. Sentähden luullaan, että on olemassa kaksi toisilleen
vastakkaista halua. Mutta jos tarkastamme halua silloin, kun se samaan
aikaan tavoittelee jotakin hyvää ja pakenee jotakin päinvastaista pahaa,
huomaamme selvästi että sama mielenliikutus aikaansaa molemmat
pyrkimykset.