Ihmettelemisestä voi yleensä sanoa, että se on hyödyllinen, koska se
saattaa meitä oppimaan ja muistissa pitämään sellaisia seikkoja, joita
emme ennen ole tunteneet. Sillä ihmettelemme vain sitä, joka meistä
näyttää harvinaiselta ja erinomaiselta, eikä mikään muu voi näyttää
siltä kuin se, mikä meille tähän asti on ollut tuntematonta tai mikä
eroaa tavallisesta. Tämän eroamisen vuoksi sitä näet kutsutaan
erinomaiseksi. Kun joku meille ennen tuntematon seikka uudestaan
ilmestyy käsityspiiriimme tai aistimuksiimme, jää se ainoastaan
sentähden muistiimme, että sen herättämä käsite on aivoissamme
vahvistunut jonkun mielenliikutuksen vaikutuksesta tai käsityskyvyn
huomaavaisuudesta, jota kykyä tahdomme taivuttaa erityiseen
tarkkaavaisuuteen ja punnitsemiseen. Muut mielenliikutukset voivat
vaikuttaa sen, että huomaamme seikkoja, jotka näyttävät hyviltä tai
pahoilta. Mutta ihmettely syntyy ainoastaan tavattomien seikkojen
johdosta. Kokemus osottaa, että kaikki, joilla ei ole mitään luontaista
taipumusta tähän mielenliikutukseen, tavallisesti ovat hyvin
vähätietoiset.
76. _Miten ihmetteleminen saattaa vahingottaa, ja miten voidaan poistaa
sen puutteellisuudet ja välttää sen liiallisuutta._
Useammin ihmetellään liian paljon vähemmänkin huomattavia seikkoja ja
hämmästytään niistä; paljoa harvemmin ihmetellään niitä liian vähän.
Tämä saattaa kokonaan ehkäistä tai viedä harhaan järjellisen
arvostelukyvyn. On siis hyvä, että meillä luonnosta on jossakin määrin
taipumusta tähän mielenliikutukseen, koska se helpottaa tietojen
saavuttamista. Mutta myöhemmin tulee meidän, mikäli mahdollista, koettaa
vapautua siitä. Voimme näet helposti korvata sitä harkinnalla ja
erityisellä tarkkaavaisuudella, johon tahto aina saattaa taivuttaa
ymmärryksemme, kun pidämme eteemme sattuvaa seikkaa sitä ansaitsevana.
Liiallista ihmettelyä vastaan ei ole muuta keinoa kuin se, että hankimme
itsellemme tietoja useista seikoista ja että totutamme itseämme mitä
tavattomimpien ja omituisimpien seikkojen tarkastamiseen.
77. _Sangen tyhmät ja sangen taitavat ihmiset eivät ole enimmin
taipuvaisia ihmettelyyn._
Vaikka ainoastaan tylsämieliset ja typerät luonnostaan ovat
kykenemättömät tuntemaan ihmettelyä, eivät siltä nerokkaimmat ihmiset
aina ole siihen valmiit. Taipumusta ihmettelyyn on etupäässä niillä,
joilla on jotenkin hyvä luonnollinen ymmärrys, mutta jotka eivät
kuitenkaan suuresti luota omaan kykyynsä.