Välistä hyvän jatkuminen aikaansaa ikävää tai inhoa, jotavastoin pahan
jatkuminen vähentää surua. Hyvän menestystä taaskin seuraa kaiho, joka
on surun laji, ja pahan herkeäminen tuottaa hilpeyttä, joka on ilon
laji.
68. _Minkätähden tämä mielenliikutuksien luetteleminen eroaa
tavallisesta._
Täten luulen paraassa järjestyksessä luetelleeni mielenliikutukset.
Tiedän tässä suhteessa poikkeavani kaikkien niiden mielipiteistä, jotka
ennen minua ovat tätä ainetta käsitelleet, mutta en tee sitä ilman
painavaa syytä. Sillä nuo kirjailijat perustavat luettelemisensa siihen,
että erottavat sielun tunne-elämässä kaksi eri osaa, joista he kutsuvat
toista _himotsevaksi_ ja toista _vihoittuvaksi_ osaksi. Mutta koska,
kuten yllä olen sanonut, en huomaa sielussa eri osia, ei tuo erotus
mielestäni osota muuta kuin että sielussa on kaksi taipumusta, joista
toinen on himotseminen, toinen vihastuminen. Ja koska sielussa myöskin
on ihmettelyn, rakkauden, toivon ja pelon tunteita sekä taipumus
vastaanottaa kaikkia muita mielenliikutuksia ynnä mahdollisuus kaiken
sen toimeenpanemiseen, johon ne sielua taivuttavat, en saata käsittää
miksi ne kaikki johdetaan himotsemisesta ja vihastumisesta. Sitäpaitsi
ei mainittujen kirjailijoiden tekemä luettelo sisällä kaikkia tärkeimpiä
mielenliikutuksia, jotka minun laatimani luettelon luulen sisältävän.
Mainitsen vain tärkeimmät, koska voidaan erottaa vielä useita erityisiä
mielenliikutuksia, joiden luku on ääretön.