Mielenliikutuksia voimme sanoa mielteiksi, koska tällä sanalla yleensä
tarkoitetaan sellaista sieluntilaa, joka ei ole toimintaa eikä
tahtomista, eikä selvää tietämistä. Sillä kokemus opettaa, etteivät ne,
jotka ovat enimmin mielenliikutuksiensa valloissa, tunne niitä paraiten.
Mielenliikutukset ovat näet sellaisia mielteitä, jotka sielun ja ruumiin
läheinen yhteys saattaa sekaviksi ja himmeiksi. Niitä saatamme myöskin
kutsua tunteiksi, koska sielu vastaanottaa tajunnan niistä samalla
tavoin kuin tajunnan ulkoesineistä. Mutta paremmin vielä saatamme kutsua
niitä sielun kiihotuksiksi, ei ainoastaan senvuoksi, että voimme antaa
tämän nimityksen kaikille sielunelämässä tapahtuville muutoksille s. o.
kaikille siinä syntyville ajatuksille, vaan pääasiallisesti senvuoksi,
että mielenliikutukset kaikista ajatuksista enimmin kiihottavat ja
järkyttävät sielua.