Ne mielteet, jotka käsitämme yksistään sieluun kuuluviksi, ovat
senlaatuiset, että havaitsemme niiden vaikutukset sielussa itsessä, ja
ettemme yleensä tunne mitään läheisiä syytä, joista saattaisimme ne
johtaa. Sellaisia ovat ilon ja vihan tunteet, ja muut senkaltaiset,
jotka syntyvät meissä välistä hermoja kiihottavien esineiden, välistä
myös muiden syiden vaikutuksesta. Jos kohta kaikki mielteemme
ulkoesineistä sekä myös ruumiimme eri toimituksista sieluumme nähden,
ovat varsinaisesti kärsiviä sieluntiloja, kun asia katsotaan
yleisemmältä kannalta, niin tarkoitetaan niillä tavallisesti kuitenkin
sellaisia mielteitä, jotka rajoittuvat yksinomaan sieluun, ja näitä
viimeksimainittuja, eli mielenliikutuksia, olen tässä aikonut selittää.
26. _Ne mielikuvat, jotka vain ovat riippuvaiset elonhengekkeiden
satunnaisesta liikunnosta, voivat yhtä hyvin olla todellisia
mielenliikutuksia kuin hermoista riippuvat mielteet._
Tulee huomata, että sielu voi tajuta kaikki ne seikat, jotka se
havaitsee hermojen välityksellä, myöskin elonhengekkeiden satunnaisen
liikkeen avulla. Ero on vain siinä, että hermojen aivoihin johtamat
mielikuvat tavallisesti ovat vilkkaammat ja selvemmät kuin
elonhengekkeiden johtamat. Tämän tähden olen pykälässä 21 kutsunut
jälkimäisiä edellisten varjoiksi tai kuviksi. Välistä nämät kuvat ovat
niin esittämiensä esineiden kaltaiset, että voimme erehtyen luulla niitä
näiksi esineiksi, joko ulkoesineiksi tai joksikin ruumiimme osaksi. Mitä
mielenliikutuksiin tulee, ei niiden laita ole sama, koska ne ovat niin
läheisesti ja sisäisesti sielun yhteydessä, että sielun on mahdoton
tuntea niitä muunlaisina kuin ne todella ovat. Niinpä usein
nukkuessamme, jopa välistä hereillä ollessamme, kuvittelemme jotakin
seikkaa niin elävästi, että luulemme näkevämme sen edessämme tai
tuntevamme sen ruumiissamme, vaikka se ei ollenkaan ole siinä. Mutta
emme edes nukkuessamme ja unta nähdessämme saata tuntea itseämme
surullisiksi tai muun mielenliikutuksen valtaamiksi, ellei sielussa
todella ole tällaista mielenliikutusta.