Tehdäkseni kysymyksen helpommaksi ymmärtää mainitsen tässä muutamalla
sanalla, millä tavoin ruumiimme koneisto on kokoonpantu. Jokainen
tietää, että meillä on sydän, aivot, vatsa, lihakset, hermot, valtimot,
laskimot ja muita senkaltaisia. Tiedetään myös, että ne ravintoaineet,
jotka syömme, joutuvat vatsaan ja suoliin, joista niiden mehu valuu
maksaan ja laskimoihin ja sekaantuu niissä olevaan vereen, näin lisäten
sitä. Ne, jotka vähänkin ovat kuulleet puhuttavan lääketieteestä,
tietävät myös minkälaatuinen sydän on ja kuinka laskimoveri helposti
alemmasta onttolaskimosta juoksee oikeaan sydänkammioon ja sieltä
keuhkovaltimon kautta keuhkoihin sekä keuhkoista keuhkolaskimon kautta
vasempaan sydänkammioon ja sieltä aortaan, jonka haarat leviävät ympäri
koko ruumiin. Jokainen, jota vanhojen kansojen mielipiteet eivät ole
saattaneet kokonaan harhaan, ja joka on tutustunut Harveyn tutkimuksiin
verenkiertokulusta, ei epäilekään, että kaikki valtimot ja laskimot ovat
ikäänkuin puroja, joita pitkin veri lakkaamatta nopeasti juoksee. Se
alkaa juoksunsa oikeasta sydänkammiosta keuhkovaltimoa pitkin, jonka
haarat hajaantuvat ympäri keuhkoja ja sitten yhtyvät keuhkolaskimon
haaroihin, jotka johtavat veren keuhkoista vasempaan sydänkammioon;
siitä veri virtaa aortaan eli isoon valtimoon, jonka ympäri ruumista
hajaantuneet haarat ovat yhteydessä laskimohaarojen kanssa, jotka taas
palauttavat veren oikeaan sydänkammioon. Siis nämät kaksi kammiota ovat
kahden sulun kaltaiset, joiden kautta veri kullakin kiertovuorollaan
kulkee ruumiin ympäri. On myöskin tunnettua, että kaikki jäsenliikkeet
syntyvät lihaksien avulla, ja että nämät lihakset ovat niin laaditut,
että kahdesta vastakkaisesta lihaksesta toinen supistuessaan vetää
puoleensa sen osan ruumista, johon se on kiinnitetty, jolloin sen
vastakkainen lihas venyy pitemmäksi; toiste taas tapahtuu, että
jälkimäinen lihas supistuu vetäen luokseen itseensä kiinnitetyn
ruumiinosan, jolloin taaskin edellinen lihas laajenee. Lopuksi tiedetään
kaikkien lihasliikkeiden sekä aistimuksien riippuvan hermoista, jotka
ovat hienojen rihmojen tai hyvin ohuiden putkien kaltaisia, jotka kaikki
lähtevät aivoista ja sisältävät, kuten aivotkin, hyvin ohuen ilman tai
tuulen kaltaista ainetta, jota kutsutaan elonhengekkeiksi (esprits
animaux).