Mä venhosessa keinun
Ja hoidan verkkojain,
On tuttavani tuuli
Ja aalto armahain.
Ken onnekkaampi oisi
Kuin kalatyttönen?
Siks laulelenkin aina
Ja aina riemuitsen.
Mä lahdelmalle soudan,
Kun päivä sarastaa,
Ja tuoreutta tuoksuu
Vihanta metsä, maa,
Kun koite kultahohteen
Jok' aaltoselle luo —
Kas, silloin Ahti aarteet
Mun pyydyksiini tuo.
Vaan joskus aalto riehuu
Ja tuuli raivostuu,
Ja kaarnapirstan lailla
Veneeni viskauu.
Kun mahtavin on myrsky
Ja kuohu voimakkain,
Oi, silloin vasta nautin
Ja laulan, laulan vain.