_Jägerhorn_ ja _Klick_, molemmat puettuina mustiin ratsuviittoihin,
tulevat peräovesta. Jägerhorn avaa ensiksi oven, silmää huonetta,
katsahtaa taakseen, astuu sisään, jättäen oven puoliksi auki. Etenee
keskinäyttämölle, seisahtaa hetkeksi. Siirtyy etualan ovelle, avaa
tämän, kuuntelee hetkisen.
ARGILLANDER (saarnaa kirkossa). Mutta erinomattain, rakkaat
sanankuulijani, on meidän tutkisteltava ja sydämiimme painettava...
evankeliumimme viimeinen tapaus...
JÄGERHORN painaa oven kiinni, jolloin saarna lakkaa kuulumasta; jää
seisomaan eteensä tuijottaen, kuin miettien, mitä olisi tehtävä.
KLICK (tulee näkyviin portailla, tarkastelee taakseen kuin
takaa-ajettu, astuu sisään ja vetää oven puoliskot kiinni; lähestyy
kiireisin askelin Jägerhornia; kiihkeästi). Tämä on mielettömyyttä!
En aio enää tällä tavalla jatkaa. Vai vaatiiko sinun mielestäsi
valaveljeys seuraamaan sinua hullujenhuoneeseen saakka?
JÄGERHORN (ärtyneenä). Kavaltajat ovat parempia kuin heikkouskoiset
ystävät.
KLICK. Loukkaa, mutta anna myöskin hyvitys. Vyölläsi on ase, minulla
myös. Olen valmis kuolemaan kerallasi, mutta en nääntymään häpeään.
JÄGERHORN (melkein onnellisena; puoliksi itsekseen). Häpeä tulee
maistumaan meistä rieskalta ja hunajalta vielä tänä päivänä ja tällä
paikalla.
KLICK (vakuuttavasti; pyytävästi). Olen seurannut sinua uskollisesti
kirkolta kirkolle. Marraskuun routa on lyönyt veriin ratsujemme kaviot.
Kansa tuijottaa meihin kuin aaveisiin, ja sinä luulet sen kuuntelevan
meitä...
JÄGERHORN. Eikö ole kuunnellut? Etkö muista viime sunnuntaiaamua
Mäntyharjun kirkonmäellä? Kuulijajoukosta räjähti huutoja: "mies
talosta!" "Ruotsin herroista irti!" Ja puhuttuani tulivat kirkkoväärti
ja kuudennusmiehet kiittämään koko seurakunnan puolesta.
KLICK. Mutta ei pappi. Ja kirkosta palattuaan tuo sama rahvas hajaantui
kuin tuhka tuuleen.
JÄGERHORN. Sanot tuntevasi tämän kansan etkä muista, ettei se ole
vielä koskaan herännyt yhdessä päivässä. Se epäröi vielä. Mutta kun se
huomaa valheiksi pappien lupaukset, nousee sen raivo kymmenkertaiseksi.
— Entä Ristiinan kirkolla? Veteraanit hurrasivat, kun mainitsin
Sprengtportenin nimen...
KLICK. Mutta muu kansa murahteli. Sekin yritys jäi keskeneräiseksi.
Ja Brahelinnan entisillä mailla, saman kansan keskuudessa, joka risti
everstimme "Savon jumalaksi".
JÄGERHORN. Ja ken neuvoi minua kääntymään kansan puoleen ja sen sylistä
etsimään uutta voimaa? Kuka oli tuo mies?
KLICK. Minä, ja neuvoni oli oikea. Mutta sinun kostosi pettureille
kävi meille kalliiksi. Siihen menetettiin aikaa. Ja mikä pahinta:
Venäjänmatkalla tahrasit nimesi.
JÄGERHORN. Mitä kavaltajille tein, sen vaati oikeudentuntoni. Se oli
tilinteko eikä voi estää aiettamme täällä. Myönnän, että kansannousu
ei ole vielä alkanut. Lumivyöry ei voi syntyä tasankomaalla tai vuoren
juurella. Se alkaa huipuilta, alpeilta alaspäin. Tunnen hengessäni,
että kärsimysteni askeleet ovat nyt minut tuoneet ylimmälle kalliolle.
Tämä on Beata Kristiinan seurakunta, ja minä aion tänä päivänä olla sen
pappina. Hänen läsnäolonsa — nyt jo sen itsessäni tunnen — on lainaava
sanoihini voiman, joka herättää jäyhimmänkin mielen. Täältä minä nostan
kantajoukon ja täältä lähtien sen ympärille pitäjän toisensa jälkeen...
KLICK (tinkimättömästi). Merkitseekö mielestäsi veljeytemme myöskin
sitä, että sinunkin on joskus taivuttava minun tahtooni.
JÄGERHORN nyökkää myöntävästi.
KLICK. Hyvä! Tähän saakka olen totellut sinua kuin asemies mestaria.
Sitä et voi kieltää? Nyt vaadin minä puolestani sinulta: _seuraa minua_!
JÄGERHORN. Minne?
KLICK. Pakoon kuninkaan kätyreitä, jotka risteilevät pappilasta
pappilaan ja kiertävät ympärillemme puhkaisemattoman verkon. Olen siitä
varma.
JÄGERHORN. En voi... Vaadit minua kieltämään itseni. Kirkosta alkaa
vaimeana kuulua, niin ettei keskustelu lainkaan häiriinny, saarnan
lopettajaisvirsi: Juhana Cajanuksen virrestä (Uusi Virsikirja N:o 395)
lauletaan tarpeellinen määrä seuraavia säkeistöjä:
1. Etkös ole, ihmis-parka, aivan arka, Ettäs itket
yli öit', Ettäs suret suuttumatta, puuttumatta,
Kouwon mustan murhatöit'.
3. Syöksee, haastaa, särkee, sortaa, mullaks'
murtaa, Hirmu-kourilla kowill', Ei ol' toivoo
toiwotuksiss', woiwotuksiss', Parkusuilla
pelkureill'.
7. Lennä lintu, minkäs lennät, Et sä lennä
Kowan kuoleman käsist', Saa se linnun lentä-
wänki, rientäwänki Tempaa tuulettelemast'.
12. Ei niin wähää wäetöntä, woimatonta, Jota
surma säästänee, Ei niin wahwaa wäellistä,
woimallista, joka käsiss' kestänee.
14. Kerran kääntyy kääntymästä, wääntymästä,
Kääntyy kääntymättömäks', Kääntyy käs-
kyllä kowalla Kaikkiwallan, Tyhjäksi,
turwattomaks'.
20. Mik' on ilo rikastua, rakastua, Kaupungissa
katoowass'? Mik' on ilo oleskella, asuskella
Tässä turhassa tilass'.
23. Kosk' ei koskaan kuolemata, katoomata,
Sinne täältä tulla tait', Sydän sull' on, syntis-
parka, aiwan arka, Ettäs suret surman töit'.
KLICK. Vain pelastamaan itsesi.
JÄGERHORN. He tulkoot. Miesvoimaa on kohta takanani. — Kuule,
lopettajaisvirsi! Minun saarnani alkaa sen jälkeen.
KLICK (toivonsa menettäneenä etenee pöydän luo). Niinpä on minulla
enää vain yksi tehtävä. Harhailen täältä Nynäsin kartanoon, ottamaan
sisareltasi viimeiset hyvästit. Muistatko sitä kuusien tummentamaa
tietä, joka kiertelee kartanosta sen ulommaiselle portille. Sitä myöten
on sisaresi saattava toivotonta pakolaista. Me kuljemme äänettöminä.
Sanathan eivät meitä auta. Mutta tuolla pienellä portilla... hetkeksi
seisahdumme. Hän on toisella puolen, minä ulkopuolella. Silloin katson
viimeisen kerran hänen silmiinsä ja luen niistä vielä kerran sen
lupauksen, jonka täyttymistä emme kumpikaan ole uskaltaneet elämältä
pyytää. Mutta minä näen, minä katson, kuinka se paistaa hänen silmänsä
kosteasta kalvosta kuin päivän kuvajainen syvästä merestä. (Kääntyy
Jägerhornin puoleen; pyytävästi.) Veljeni, olen erämaahan kääntyvä
mies, tahdon nähdä meren kerran vielä...
JÄGERHORN. Lähde, veljeni. En jää tänne yksin. (Avaten sylinsä.)
Hyvästi. (Syleilevät; Klickin kääntyessä lähtemään.) Vältä valtateitä...
KLICK (pysähtyy; kääntyy). Pääsen kyllä perille. Senjälkeen on
yhdentekevää, harhaileeko varjoni vieraalla maalla vai taluttavatko
pyövelinrengit sen rattailleen. (Nostaa kätensä jäähyväisiksi; poistuu
kiireisesti peräovesta.)
JÄGERHORN seuraa hänen jäljessään portaille.