Isaura tulee oikealta, lähestyy hitaasti kuningasta, joka ei häntä
huomaa.
ISAURA (laskien hiljaa kätensä tuolin selkänojalle). Kumma piirros,
teidän majesteettinne.
KUNINGAS (katsahtaa; hätkähtäen). Neiti... (Ponnahtaa tuolista;
ihmeissään.) Haamu, luulen...
ISAURA (synkästi). Vain maanpakolainen.
KUNINGAS (tointuen hämmennyksestä; taitavan kohteliaasti). Ja
haamunakin poikkeus! Asiaan kuuluvaa rumuutta vailla. Todellakin... yhä
vain "la plus jolie".
ISAURA. Juuri tuosta innostelevasta herjausnimestä, jonka hovinne
kavaljeerit minulle antoivat, tulin vaatimaan hyvitystä teidän
majesteetiltanne.
KUNINGAS (kylmähkösti). Suvainnette sitä ennen selvittää mistä saitte
rohkeutta unohtaa käskyni, joka tarkoitti parastanne.
ISAURA (kohteliaan ivallisesti). En ole hetkeäkään unohtanut, että
teidän majesteettinne karkoitti minut Quedlinburgiin, korkean sisarensa
hoviin, jotta minun rakkauteni lakkaisi häiritsemästä Hedvig de la
Gardien aviollista onnea.
KUNINGAS (yhä ankarammin). Jos ette siis unohtanut, rikoitte sen
tahtoen ja tieten.
ISAURA. Arvelin teidän majesteettinne antavan armon käydä oikeudesta,
kun on kysymyksessä vain naisellinen uteliaisuus.
KUNINGAS. Olen tullut käymään sotaa, en ratkaisemaan hovinaisteni
arvoituksia. Puhukaa suoraan.
ISAURA (kiihkeästi). Oliko Hedvig de la Gardie paljonkin ylhäisempi ja
paljonkin kauniimpi, ollakseen minua arvollisempi tulemaan Kustaa Mauri
Armfeltin puolisoksi?
KUNINGAS (naurahtaen). Hänellä oli onni tutustua teitä aikaisemmin
tuohon... Alkibiades parkaan.
ISAURA. Tutustuttuaan minuun hän pyysi teidän majesteettianne purkamaan
kihlauksensa, sen pyynnön te hylkäsitte. Onnettomana hän rukoili
edes häiden lykkäämistä, te torjuitte rukouksenkin, sillä köyhä
kuningas tarvitsi suosikkinsa ylläpitämiseksi valtakunnan rikkaimman
perijättären...
KUNINGAS (keskeyttäen; tuimasti). Keskustelumme on päättynyt, jos
suvaitsette.
ISAURA. Olen sanottavani sanonut. Tahdoin vain teidän majesteettinne
tietävän, että myös loukatun naisen katkeruus liittyy siihen Suomen
aateliston vihaan, jonka tulessa se palaa parhaillaan lyijyisiä
punnuksia Kustaa III:n elämänvaakaan...
KUNINGAS (kammahtaen). Elämän?
ISAURA. Ja kuoleman.
KUNINGAS (hätääntyy, astuu kiivaasti pari askelta taka-alalle, kuin
pakoon lähtevä).
ISAURA (pysähdyttäen kuninkaan). Turhaa, teidän majesteettinne.
(Siirtyy vasemmanpuoliselle oviaukolle.) Kummankin oven takana on
salaliittolainen pistooli vireessä.
KUNINGAS (on siirtynyt etualalle, näyttää tarmokkaasti miettivän, kuin
pelastusajatusta etsien).
ISAURA. Herrasmies ei kiirehdi pyöveliä.
KUNINGAS (kumartaen, niukasti; iroonisesti hymyillen). Niinpä niin, "la
plus jolie".
ISAURA (kuulosteltuaan). Hänen kannuksensa helisevät...
KUNINGAS (halveksivan käskevästi; kädellä viitaten). Au revoir!
ISAURA (tehden syvän hoviniiauksen). Hieno mies... pyöveliksi, teidän
majesteettinne. (Poistuu vasemmalle.)