_Klick_ ilmestyy hiljaa taustalta telttaan, jää odottavana taka-alalle.
JÄGERHORN (kuin löytämäisillään pelastavan ajatuksen). Mitä sanoitkaan?
Molemmat ovat jaloja tekoja? Toinen ei kiellä toista...
ISAURA. Ne vaativat toinen toisensa. Voitko sanoa rikostasi jaloksi,
jos et astu siihen kantapäilläsi jalo lupaus myös avuttoman naisen
puolesta?
JÄGERHORN (mieleltään kirkastuen). Nyt tuntuu selkeämmältä...
Tarkoitat? Jos kieltäisin vaativani hyvitystä loukatulle naiselle...
ISAURA. Nuoruutesi rakastetulle...
JÄGERHORN. Saisin kilpeeni tahran jo ennen taistelua.
ISAURA (painautuen Jägerhornin lähelle). Etkö tunne: liittämällä
suureen kohtaloosi pienen katumuksentekijän koroitat mieltäsi oikealla
hetkellä, juuri nyt, suurimman tuokion kynnyksellä...
JÄGERHORN (nousten; onnellisena). Sinäpä sen sanoit! — Salaisuutesi oli
tehdä näiden hetkien koettelemuksen ylivoimaiseksi. Mutta... oikeaan
aikaan sinä osasit myöskin avata Getsemanen portit. (Koskettaen Isauran
hiuksia; lempeästi.) Magdaleena...
KLICK (kuin peläten häiritsevänsä). Veljeni... luulimme kuulevamme...
(Kuuluu kaukaa taustalta yksinäinen torventoitotus.)
JÄGERHORN (toitotuksen vaiettua). Oikeinpa kuulit. (Iloisen varmasti.)
Nyt on kaksin verroin silmä tarkka ja käsivarsi vakaa. (Poistuu
taustalle.)
KLICK (Isauralle; nopeasti). Pyydän saattaa teidät toiseen telttaan.
ISAURA. En tahdo. Tehtäväni on täällä.
KLICK. Tehtävä on meidän! Sitäpaitsi... (Alkaa kuulua ulkoa pysähtyväin
hevosten korskahtelua ja voimakasta äänten sorinaa.)
ISAURA. Olen teille avuksi, en vahingoksi, siihen saatte luottaa. Ja
nyt... kukin paikalleen.
KLICK (katsahtaa taustalle; lähestyy). Jos kuningas näkisi teidät
täällä...
ISAURA (ylpeästi). Mitä te pelkäätte? Eikö teillä ole panoksia? Ettekö
osaa tähdätä?