ISAURA. Tiedätkö, etten tullut luoksesi ainoastaan rakkautta tuntien,
vaan myöskin vihaa?
JÄGERHORN katsoo kummastuneena.
ISAURA. Samaa vihaa kuin sinäkin.
JÄGERHORN. Minä vihaan vääryyttä ja petosta.
ISAURA. Minä vihaan sitä miestä, joka teki väärin minulle naisena ja
sukuni jäsenenä; minä vihaan häntä, ketä _useimmat_ vihaavat...
JÄGERHORN (nousten). Kuningasta?
ISAURA. Kustaa kolmatta ja hänen hoviansa.
JÄGERHORN. Sano, miten on sinua loukattu!
ISAURA (epävarmasti; lyhyin paussein). Ei, älä kysele. Selitän
tarkemmin... tuonnempana. Luottanet minuun?
JÄGERHORN. Ken vihaa tyrannia, hän on rehellinen. Ken vahvistaa minua
aikeissani, hän on luottamukseni arvoinen.
ISAURA (nousten; lähestyen). Oletko jo jotain aikonut ja sitten... ehkä
luopunut?
JÄGERHORN. Olen miettinyt, ja tarpeeksi kauan...
ISAURA Sinulle asetetaan koreannäköisiä ansoja. Jos sota syttyy Venäjän
kanssa, kutsutaan sinut ylipäällikön ajutantiksi, sillä sinä olet
vaarallisin.
JÄGERHORN. Sitä lähemmäksi pääsen päämajaa ja kuningasta.
ISAURA (ihailevasti). Et ole turhaan Valhallan mestari! (Lähestyy,
suutelee häntä itse; Jägerhornin aikoessa painaa hänet syliinsä
irtautuu sulavasti.) Kun on annettu ylpeä isku, saat hyljätä minut tai
pitää luonasi.
JÄGERHORN (aikoo kuitenkin lähestyä).
ÄÄNET (ulkona). Hurraa, kenraali! Hurraa, hurraa!
ISAURA (siirtyen oikealle; oven luota). Hetkiseksi... odotan sinua.
(Poistuu oikealle.)
JÄGERHORN katsoo hetken sulkeutuvaa ovea, kääntyy kasvoilla yhä
selkenevä ja varmistuva onnellisuuden ilme, siirtyy voimakkain elein
vasemmalle ja jää odottamaan saapuvia.