ISAURA. Todellakin, profeetathan ovat katkeria naisille! Luulenpa
melkein voittaneeni riidan, joka syntyi hiljan emäntäni Sofia
Albertiinan luona juorutessamme Seestan nuoresta erakosta. Prinsessa
sanoi: "Hän lienee henkiennäkijä, joka loihtii öisin Suomen koivut
hameisiin ja huntuihin!" Toiset väittivät: "Rinaldo hän on, suomalaisen
korven ristiritari, jonka pellavapäinen paimenetar on lumonnut
vuosisadaksi!" Silloin huudahdin minä: "Ei, ei, hän on Tristan!"
JÄGERHORN (sekaisin tuntein; syyttävästi ja hämmentyneenä).
Magdaleena...
ISAURA (lähestyen; hiljentyen). Katuva Magdaleena...
JÄGERHORN (tukahduttavan vihan vallassa). Rietas!
ISAURA (hätkähtäen, mutta voittaen itsensä, kylmähkösti hymyillen). En
ymmärrä, tarkoitin sanoa: minullekin lie aika tullut tavata katumuksen
kirjaa...
JÄGERHORN (hillityn purevasti; siteeraten Magdaleenan sanoja).
"Galanteriaa, ajanvietettä ja — harjoitusta, kukaties." Tulitteko
näyttämään, kuinka pitkälle harjoitukset ovat edistyneet?
Kehnoon suuntaan luullakseni. Ennen te tyydyitte kevytkenkäiseen
kuhertelukieleen. Mutta nyt: ensi sanoiksenne teitä huvittaa häväistä
sitä hautaa, jossa lepää Seestan emäntä vainajana. Ja astutte vieraana
samaan taloon. Sellaistako on nykyisin se hovimuoti ja... galanteria?
ISAURA (suloisesti nöyrtyen). Jalon ritarin tavoin ja oikein te
rankaisette minua tyhjistä sanoistani. — Mutta yhtä ritarillista ei ole
muistuttaa kuusitoistavuotiaan tytön sanoista, jotka elämä kyllä on
minulle jo tarpeeksi karvaasti kostanut.
JÄGERHORN (kylmästi). Valitan. En kuitenkaan ymmärrä teidän
vierailuanne täällä.
ISAURA (äkkiä; kerkeästi). Muistatteko tarinaa nuoresta Tristanista,
joka saapui valepuvussa, narrina, linnaan saadakseen tavata
nuoruudenrakastettunsa, joka nyt eli mahtavan linnanherran
puolisona. Linnan valtiatar tunsi hänet valepuvun alta. Mutta hän
ei paennut narrin mukana vieraisiin maihin, vaikka Tristan oli sitä
varten saapunut. Valtiattaren ylhäinen elämä oli himmentänyt hänen
nuoruudenrakkautensa. Ja narri poistui katkerin ivanauruin, sydän
särjettynä. Kuitenkin: Tristanin lähdettyä tulvahti rakkaus hänen
sydämeensä äärettömällä voimalla, ja hän tunnusti sen ankaralle
puolisolleen. Tämä pieksätti hänet alastomana linnan portailta ja
portista kedolle, jossa rengit ja orjat häpäisivät hänen ruumiinsa,
kunnes hän heitti henkensä kuiskaten Tristanin nimeä. — Juhana Antti
Jägerhorn, minulle on käynyt vielä onnettomammin: en edes tuntenut
Tristaniani hänen valepukunsa alta. Kuinka olisin ymmärtänyt paeta
hänen mukanaan.
JÄGERHORN (peittäen levottomuutensa). Tuo saattaisi liikuttaa minua,
jos en tietäisi sitä... runoudeksi.
ISAURA (herkästi, vakuuttavasti). Vasta lähdettyäsi, pettymysten
avattua silmäni, ymmärsin sinua rakastaneeni. Sinun kömpelö
kumarruksesi, kankea puheesi, mitätön asemasi, niin — koko sinun itkevä
nuorukaisrakkautesi silloin minut nopeasti kylmensi. Olin tottunut
isäni kodissa haaveilemaan siroudesta ja ylhäisestä loistosta. En
osannut nähdä pintaa syvemmälle, en tuntenut kuka olit. Nyt tiedän:
minun unelmieni Tristan oli sekoittanut nimensä kirjaimet, niin että
se särähti kuin "narri Tantris", ja minä petin sinut ja itseni. — Tämä
minun täytyi tulla sinulle sanomaan.
JÄGERHORN. Olen yhä yhtä köyhä, yhtä kömpelö ja kieleni on vielä
karkeampi, sillä olen tottunut puhumaan kovaa totuutta kauniittenkin
kasvojen edessä. Niinpä lienen minäkin — vastaukseksi äskeiseen
tarinaanne — pienen tunnustuksen velkaa. (Kuin pahoittaen
itseään.) Minulla ei ole lupa sitä edes ymmärtää, sillä minulla on
velvollisuuksia naista kohtaan, joka on uskonut minulle kunniansa, jos
lie hovikielessä tämänkaltaisia sanoja...
ISAURA (koetellen, sanojensa vaikutusta tarkaten). Siellä puhutaan
kunniasta ja velvollisuuksista vasta sitten, kun rakkaus on _sammunut_.
(Lyhyt paussi; lähestyen, vakavasti.) Lieneekö täällä toisin?
JÄGERHORN (painuu sanojen satuttamana viereiselle tuolille; puoliksi
itsekseen). Luulin toisin olleen... (Isauran laskiessa kätensä hänen
hartioilleen, avuttomana katsoen.) Tähän saakka luulin!
ISAURA (hyväillen hänen päätänsä; liikutettuna). Olet poika, sama
totinen poika...
JÄGERHORN (onnen ja tuskan ilmeet lientyvät masennukseksi). Sitäkö
varten join lääkettä toisen kädestä, jotta, terveeksi tultuani,
menettäisin sinut toisen kerran?
ISAURA (istuutuen Jägerhornin lähelle). Mitä liekin oikeuksia sinuun
muilla enemmän kuin minulla, yksi on meillä yhteinen ajatus, jonka
rinnalla muut oikeudet ja velvollisuudet saavat ainakin odottaa...