_Hedvig Maria_ tulee mustaan pukuun puettuna oikealta.
HEDVIG MARIA. Saamme vieraita. Kaksi ratsua ajoi portista. Saanemmeko
vihdoinkin tietoja everstistä.
KLICK siirtyy katsomaan akkunasta.
HEDVIG MARIA (Jägerhornille). En ole lakannut sitä suremasta, ettei hän
kiirehtinyt vaimonsa kuolinvuoteelle, ei maahanpaniaisiin, ehkäpä hän
ajaa vaunuissa ohi vaimonsa haudankin...
JÄGERHORN (Hedvig Marialle). Sinä vilpitön sydän! (Lähestyen;
lämpimästi.) Sinun tulee tietää, että luotan siihen mieheen, kenelle
sen annoit.
HEDVIG MARIA (sydämellisesti). Myös minä toivon olevani jalon veljeni
arvoinen.
KLICK (akkunan luota). No, totta vieköön... itse eversti von Otter
laveassa persoonassaan. (Hedvig Marialle.) Lähtekäämme vastaan.
HEDVIG MARIA tarttuu tuottavasti Klickin käsivarteen; poistuvat
peräovesta.