Laulun kestäessä tulee portaista _Juhana Antti Jägerhorn_ kantaen
kädessään kolmihaaraista kynttilää. Hänen tullessaan kynttilän valo
heittää portaitten vasempaan seinään hänen varjonsa, joka pysyy hetken
paikallaan, ennenkuin hän itse tulee näkyviin. _Bierkenin_ ja _Hedvig
Marian_ huomio kääntyy varjoon, ja jälkimmäinen huomauttaa siitä
hiljaa kuiskaten ja kädellä viitaten Anna Elisabethille. Viimeisten
säkeitten ajan Jägerhorn seisoo viimeisellä porrasaskelmalla ankarana,
mutta rauhallinen ilme kasvoillaan, ja heti laulun loputtua nousevat
herrat, paitsi Argillander, kunnioittavina kuin päällikön edessä.
_Beata Kristiina_ ilmestyy heti säestyksensä lopetettuaan peräovelle ja
istuutuu ovipieleen.
JÄGERHORN (rauhallisen ylevästi). Meidän on ylennettävä mielemme
hyveen harjoituksin eikä matkittava riettaan hovin turhamaista elämää.
(Asettaa kynttilänjalan vasemmalle kaapin päälle.)
KLICK (kunnioittavasti, mutta iloisesti). Mitä käskee Valhallan päämies?
JÄGERHORN. Miten on puolustanut karhunkämmenkilpeänsä Kustaa Björnram?
EHRENSTRÖM. Kypärin Walfauderina voin vakuuttaa, että hänen
miekkailutaitonsa ja kykynsä kestää ruumiillista tuskaa ovat
moitteettomat.
HIERTA. Minut hän vei eilen illalla huoneeseensa ja teki satanistisia
temppuja: sammutti kynttiläin valot kaukaa, huoneen toisesta päästä, ja
sytytti ne taas miten tahtoi. Ja sitten... minulla oli kunnia lainata
hänelle kaksi dukaattia. Sacre Dieu! miten meillä oli hauskaa.
JÄGERHORN (Bierkenille ja Ehrenströmille). Veljemme Turnausmarsalkka ja
Walfauderi saattakoot proselyytin tänne tavalliseen tapaan. (Bierken ja
Ehrenström poistuvat peräovesta).
JÄGERHORN (kaikille). Veljeskuntamme kokous alkaa. (Siirtyy oikealle
etualalle; läsnäolevista poistuvat eri ovista _Argillander_, saattaen
_Anna Elisabethia_, ja _Klick_, saattaen _Hedvig Mariaa; Hierta_
järjestää korokkeen kokousta varten: asettaa esille pöydän ja tälle
laajan, mustan verhon, jonka ottaa kaapista; sytyttää kaapin päällä
olevan toisenkin kynttilähaarukan ja asettaa tämän, paperit ja musteen
hanhensulkineen pöydälle, touhuten koko ajan innokkaana ja tärkeänä.)
JÄGERHORN (Beata Kristiinan aikoessa poistua viimeisenä
oikeanpuolisesta ovesta). Neiti Beata... (Beata Kristiinan
lähestyessä.) Olen ajatellut teitä... tuolla kammiossani.
BEATA KRISTIINA (arastuen). Tulen melkein hämilleni... (Hätäisesti.)
Olen varmaan häirinnyt... (koettaen leikillä peittää hämmennystään)
lentämällä kuin utelias kana kuulemaan tuontuostakin herrojen
keskustelua. Mutta... minulla kun ei koskaan ennen ole ollut onnea...
JÄGERHORN. Ajattelin niitä vaikeuksia, joihin kohtalo on teidät
vienyt...
BEATA KRISTIINA. Se lienee orvoksi jääneen tavallinen kohtalo... joutuu
kaukaisten sukulaisten...
JÄGERHORN (keskeyttäen). Se on loukkaus sydämen vapautta kohtaan, se on
teidän elämänne turmelemista, mitä kuulin Anna-rouvalta...
BEATA KRISTIINA (kuin säikähtäen). Hänkö? Avasin hänelle sydämeni,
äitini nuoruuden ystävälle, en ajatellut, että...
JÄGERHORN. Rauhoittukaa. Otin hänen luottamuksensa vastaan loukatun
naisen ritarina, siitä voitte olla varma. — Niin paljon kuin riippuu
meidän voimastamme, Seestan isäntäväen ja minun, emme salli teidän
joutua vasten tahtoanne tuon juopottelevan kirkkoherran kehnon ja
huonotapaisen pojan vaimoksi. (Lämpimästi.) Tähän sanaani saatte
luottaa, neiti Beata.
BEATA KRISTIINA. Luulin... siellä maalla, että kasvatusisäni tahto
oli kova sallimus, jota vastaan oli synti kapinoida. Täällä olen
oppinut ajattelemaan. Kun luulin teidän eräänä iltana puhuvan sydämen
oikeudesta ja hyveen ylpeydestä, joka kerjurinkin vaatteissa saa
ruhtinaat kumartamaan, silloin ymmärsin, että minulla on oikeus asettua
kasvatusisääni vastaan.
JÄGERHORN. Te olette ihailtava, Beata Kristiina. Teidän sydämellenne ei
hyveen tarvitse antaa käskyjä...
BEATA KRISTIINA. Minun ei ole tarvinnut mitään muuta kuin uskoa teidän
ajatuksiinne. Enkä pelkää mitään, niin kauan kuin minulla on teidän
myötätuntonne ja... (kuin kavahtaen omaa avomielisyyttään) ja...
Seestan lempeän rouvan. (Iloisesti.) Kuten näette, olette jo melkein
suorittanut ritarintehtävänne.
JÄGERHORN (myös leikkisässä sävyssä). Ja löytänyt palkinnokseni
opetuslapsen, jonka veroista hartaassa oppivaisuudessa en ole tähän
asti nähnytkään...
BEATA KRISTIINA (ojentaen kätensä). Luulen, he tulevat...
JÄGERHORN (suudeltuaan Beata Kristiinan kättä, pitäen sitä yhä vielä
omassaan). Tulettehan hetken kuluttua takaisin. (Leikillisesti.) Meidän
on... minä luulen... muserrettava tuo inhoittava kirkko.
BEATA KRISTIINA (nyökäten myöntymykseksi, poistuu oikealle).
JÄGERHORN (siirtyy korokkeelle).
HIERTA (kumartaen). Eh bien, kaikki on valmista... (Siirtyy oikealle
jääden seisomaan.)
JÄGERHORN (jää odottavana pöydän taakse seisomaan tarkaten pöydällä
olevia papereita).