1:ksi. Uskonpuhdistuksen aikakausi, jonka saattaa sanoa alkaneen noin
vuonna 1400 Wykliffen kirjotuksilla -- joita Huss, Luther ja muut
seurasivat.
2:ksi. Napoleonin menestymisen aika, paavien alennus ja Frans II
lopullinen luopuminen arvonimestä: "pyhän roomalaisen valtakunnan
keisari". v. 1800--1806.
3:ksi. Vuosi 1870, jolloin paavin alamaiset ja Italian kuningas
lopullisesti erottivat paavin Rooman ja n.k. kirkkovallan
hallituksesta, jonka kautta Antikristus on jätetty kaikkea maallista
hallitusta vaille.
4. Tämän jäljitellyn pappisvallan lopullinen tuhoaminen lähellä sen
"vihan" ja tuomion "päivän" loppua, joka jo on alkanut -- ja joka tulee
päättymään, niinkuin ilmenee "pakanain ajoista" vuoden 1914 loppuessa.
Saattaako epäillä.
Olemme seuranneet Antikristuksen syntyä apostasiasta, eli
"luopumuksesta" alkaen kristillisessä Seurakunnassa; olemme kuulleet
hänen rienaavat väitteensä, että hän on Kristuksen valtakunta ja hänen
paavinsa on Kristuksen sijaishallitsija -- "toinen Jumala maan päällä."
Olemme kuulleet hänen pöyhkeilevät rienaamisensa, kuinka hän on
omistanut arvonimiä ja oikeuksia, jotka kuuluvat totiselle Herrain
herralle ja Kuninkaiden kuninkaille; olemme nähneet kuinka julmalla
tavalla hän täytti ennustuksen: "Hän hävittää pyhiä"; olemme nähneet,
että totuus, tukahdutettu ja väärennetty, olisi kokonaan tullut
haudatuksi eksytyksien, epäuskon ja pappisjuonien alle, jos ei Herra
oikealla ajalla olisi tullut väliin, herättämällä uskonpuhdistajia ja
siten auttanut pyhiänsä -- niinkuin on kirjotettu: "Ja ymmärtäväiset
kansassa neuvovat monta; mutta he kaatuvat miekkaan ja tuleen,
vankeuteen ja ryöstöön kauvan aikaa. Mutta kaatuessansa saavat he vähä
apua." -- Dan. 11: 33, 34.
Saattaako, nähdessään kaikki nämä todistukset, epäillä, etteivätkö
apostolit ja profeetat, pyhän Hengen opettamina, olisi puhuneet
paavikunnasta, kertoen seikkaperäisesti, kuten tekevät, sen
silmiinpistävistä luonteenominaisuuksista? Me ajattelemme, ettei
kenenkään puolueettoman mieleen saata jäädä mitään epäilystä siitä,
etteikö paavikunta olisi Antikristus, synnin ihminen; ja ettei kukaan
yksityinen ihminen voisi kyetä täyttämään ennustusta. Paavikunnan
kuulumaton menestys jäljitettynä Kristuksena, joka on pettänyt koko
maailmaa, on täysin määrin toteuttanut Mestarimme ennustuksen, kun,
kosketeltuansa omaa hylkäämistänsä sanoi: "Jos tulee toinen
[pöyhkeillen] omassa nimessään, niin _hänet te otatte vastaan_." --
Joh. 5: 43.
Monet lienevät epäilemättä huomanneet, että me ainettamme käsitellessä
ylipäänsä olemme karttaneet kosketella paavien ja toisien viranomaisten
konnamaisuuksia ja karkeampia siveellisyysrikoksia kuin myös niitä
mustia tekoja, joita jesuitat ja muut salaiset seurat ovat tehneet
"_tarkotuksen_" saavuttamiseksi toimiessaan kaikenlaisissa
salapoliisin toimissa paavikunnan hyväksi. Olemme tahallamme
jättäneet sellaiset pois, ei sentähden, ettei se olisi totta, sillä
roomalais-katolilaisetkin kirjailijat tunnustavat paljon siitä; vaan
sentähden, ettei todistelumme kaipaa näitä asianhaaroja. Olemme
osottaneet, että paavillinen pappisvalta (vaikkakin siihen kuuluisivat
siveellisesti puhtaimmat ja oikeudenmukaisimmat ihmisten joukosta --
joita he kumminkaan eivät olleet, kuten historia todistaa) on synnin
ihminen, Antikristus, se jäljittely, joka väärällä tavalla on esittänyt
Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa, ollen taitavasti järjestetty
jäljittely pettämistä varten.
Macaulay'n, englantilaisen historiankirjottajan sanat, ovat omiaan
osottamaan, että on sellaisia, jotka ilman erityistä profeetallista
valoa, saattavat nähdä tahallisen petollisuuden paavikunnan
ihmeellisessä järjestelmässä; järjestelmistä ihmeellisimmän
_jäljittelyn_ Jumalan valtakunnasta, joka valtakunta on pian tuleva.
Hän sanoo: -- "On mahdotonta kieltää roomalaisen kirkon järjestysmuodon
olevan _inhimillisen_ [me sanoisimme saatanallisen] _viisauden
todellisen mestarinäytteen_. Todella, ei mikään muu kuin sellainen
järjestysmuoto saattanut ylläpitää sellaisia oppeja, sellaisia
hyökkäyksiä vastaan. Kahdentoista vuosisadan monivaiheisen vuoden
kokemus, neljänkymmenen sukupolven valtiomiesten älykkäisyys ja uuttera
huolenpito ovat saattaneet tämän järjestysmuodon sellaiseen
täydellisyyteen, että kaikista laitoksista, joita on keksitty
ihmiskunnan pettämiseksi ja sortamiseksi, tällä järjestysmuodolla on
etusija."
Antikristuksen lopullinen tuho.
Me olemme seuranneet paavikuntaa nykyaikaan, Herran päivään --
Immanuelin _läsnäolemisen_ aikaan asti. Tämä synnin ihminen on
kehittynyt, on suorittanut kauhistuttavan tekonsa ja Hengen miekka --
Jumalan Sana on kaatanut sen. Kristuksen suun henki on tehnyt hänet
_voimattomaksi_ julkisesti ja yleisesti vainoamaan pyhiä, kuinka suuri
halu hänellä olisikin; ja nyt kysymme: Mikä on lähinnä järjestyksessä?
Mitä sanoo apostoli Antikristuksen lopusta?
2 Tess. 2: 8--12 selittää apostoli Paavali Antikristuksesta: -- "Jonka
Herra Jeesus on _tappava_ suunsa hengähdyksellä ja tuhoava
_tulemuksensa [parousiansa, läsnäolonsa] ilmestyksellä_." Totuuden valo
tulee tunkemaan kaiken läpi. Saattamalla päivän valoon oikean ja
väärän, tulee se aiheuttamaan tuon suuren taistelun näiden
periaatteiden ja niiden inhimillisten edustajain välillä -- joka tulee
olemaan syynä tuohon suureen hädän ja vihan aikaan. Tässä taistelussa
tulee vääryys ja paha kaatumaan, ja oikeus ja totuus voittamaan. Kaiken
muun pahan kanssa, joka kerran kaikkiaan tulee täydellisesti
tuhottavaksi, hävitetään Antikristus, johon melkein kaikki, mikä on
pahaa opissa ja käytännössä, on yhdistetty. Juuri tämä kirkas valo,
tämä Herran läsnäolon auringon valo, tulee aiheuttamaan 'hädän päivän',
jonka kautta ja jonka aikana Antikristus, kaikkien muiden pahojen
järjestelmien kanssa tulee tuhottavaksi. "Jonka läsnäolo [aika, jolloin
hän on olemassa] tapahtuu Saatanan vaikutuksesta [tarmosta ja
toimellisuudesta] kaikella valheen voimalla ja tunnustuksin ja ihmein
ja kaikella vääryyden viettelyksillä niille turmioksi, jotka joutuvat
kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
jotta olisivat pelastuneet. Ja sentähden Jumala on lähettävä heille
voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne
tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet
vääryyteen", arvottomiksi tulemaan osallisiksi Tuhatvuotiskauden
hallituksesta Kristuksen kanssaperillisinä.
Meidän mielestämme nämä sanat sisältävät, että Herramme _läsnäolon_
aikana (nykyaikana -- vuodesta 1874) tulee perkele, niin hyvin tämän
antikristillisen järjestelmän (joka on Saatanan parhaimpia aseita
pettääkseen maailmaa ja hallitakseen sitä) kuin myös kaikkien muiden
keinojensa kautta, koettamaan vimmatulla tavalla vastustaa asiain uutta
järjestystä, joka tulee nyt pystytettäväksi. Hän tulee käyttämään
hyväkseen pienintäkin seikkaa ja ihmiskunnan kaikkia perittyjä
heikkouksia ja kaikkea sen itsekkäisyyttä voittaakseen heidän sydämensä
ja kätensä ja kynänsä tässä lopullisessa taistelussa vapautta vastaan
ja totuuden täydellistä kirkastumista vastaan. Ennakkoluuloja tullaan
herättämään siellä, jossa, jos totuus nähtäisiin selvästi, ei
ennakkoluuloja voisi olla; ja intohimoista harrastusta tulee
sytytettäväksi ja puolueyhdistyksiä tulee perustettaviksi, jotka
tulevat pettämään ja eksyttämään useita. Ja tämä tulee tapahtumaan ei
sentähden, ettei Jumala olisi tehnyt totuutta kyllin selväksi johtamaan
täysin vihkiytyneitä, vaan koska heillä, jotka tulevat petetyiksi, ei
ollut täyttä vakavuutta mielessä etsiessään ja käyttäessään sitä
totuutta, joka oli valmistettu heille "ruuaksi ajallansa." Ja tällä
tavoin tulee ilmenemään, että se luokka, joka tuli harhaan johdetuksi,
ei ottanut vastaan totuutta _rakkaudesta itse totuuteen_, vaan pikemmin
tavan tai muodon vuoksi tai pelosta. Ja apostoli näyttää vakuuttavan,
että tässä Antikristuksen lopullisessa kuolemantaistelussa tulee,
vaikkakin hän näyttää voittavan lisättyä valtaa maailmassa uusien
sotajuonien, petoksien ja yhdistelmien kautta, kumminkin maailman oikea
Herra, kaikkien kuninkaiden Kuningas _läsnäolonsa_ aikana saamaan
voiton; ja että hän vihdoin, suuren hädän aikana, perinpohjin tuhoaa
Antikristuksen ja ainaiseksi tekee lopun hänen petoksistansa.
Minkälaiseksi saatamme odottaa tämän lopputaistelun muodostuvan, siitä
voimme antaa ainoastaan viittauksia, suurimmaksi osaksi perustuen
vertauskuvauksellisiin esityksiin samasta asiasta Ilmestyskirjassa. Me
odotamme, että koko maailmassa vähitellen tulee muodostumaan kaksi
suurta puoluetta -- joista molemmista uskolliset, voittavat pyhät
tulevat pysymään erossa. Näissä kahdessa suuressa leirissä, tulee
toisella puolella olemaan sosialisteja, vapaa-ajattelijoita,
uskottomia, tyytymättömiä ja totisia vapauden ystäviä, jotka alkavat
saada silmänsä auki näkemään asianhaaroja, jotka koskevat valtiollista
ja uskonnollista kehnoa hallitusta ja itsevaltiutta; toiselta puolen
yhdistyvät vähitellen inhimillisen vapauden ja yhdenvertaisuuden
viholliset -- keisarit, kuninkaat, aateliset; ja sisimmässä
sopusoinnussa näiden kanssa tulee olemaan Jumalan valtakunnan
jäljittely, Antikristus, joka tukee näitä ja jota maan maalliset
itsevaltiaat tukevat. Me odotamme myös, että Antikristuksen
valtioviisaus tulee jossain määrin muodosteltavaksi ja lievennettäväksi
voittaakseen takasin sopusointuun ja käytännölliseen yhteistyöhön (ei
oikeaan yhteyteen) äärimmäiset kaikista protestanttisista liitoista,
jotka nyt jo ikävöivät _nimi-yhdistymistä_ toisiensa ja Rooman kanssa,
unohtaen, että ainoa totinen yhdistys on totuuden jatkuvasti kehittämä,
eikä uskontunnustuksien, kirkolliskokouksien ja kirkkolakien
muodostama. Niin mahdottomalta kuin tämä yhteistoiminta protestanttien
ja katolilaisten välillä toisten mielestä tuntuukin, näemme selviä
merkkejä sen nopeasta lähestymisestä. Sitä joudutetaan paavikunnan
salaisen yllytyksen kautta kansansa keskuudessa, jonka kautta sellaisia
valtiomiehiä, jotka ovat halukkaita yhteistoimintaan paavikunnan
kanssa, autetaan korkeisiin virkoihin hallitustoimissa.
Kohta voidaan odottaa lakeja, joiden kautta vähitellen henkilöllinen
vapaus tulee rajotettavaksi _pakottavia asianhaaroja syyttäen_ ja
yleistä hyvää silmällä pitäen; kunnes erä erältä, lopultakin tulee
välttämättömäksi muodostaa jonkunlainen "_yksinkertainen
uskonnonlaki_"; ja sillä tavoin saattavat kirkko ja valtio tulla
jossain suhteessa yhdistetyksi Pohjoisamerikan Yhdysvaltojen
hallitukseen nähden. Näillä laeilla, niin yksinkertaisiksi kuin
tulevatkin sopiakseen kaikille "_puhdasoppisille_" (s.o. yleisille)
uskonnollisille katsantokannoille, tulee olemaan sellainen sisällys,
että ne tulevat tukahduttamaan ja estämään enempää kasvamista armossa
ja siinä tiedossa, joka nyt on "ruokaa aikanansa." Tekosyynä tähän
toimenpiteeseen tulee luultavasti olemaan alempien ja itsenäisten
luokkien puolelta uhkaavan sosialismin, epäuskon ja valtiollisten
rauhattomuuksien vastustaminen.
Nähtävästi tulee lähimmässä tulevaisuudessa, osana sen vaivasta,
vieläpä ennen kun suuri hätä tänä "vihan päivänä" on puhjennut
maailmassa ja kukistanut maan koko yhteiskuntarakennuksen
(valmistuksena uudelle ja paremmalle järjestykselle, joka on luvattu
totisen Kristuksen hallitessa) -- olemaan vaikea tutkimisen ja
koettelemuksen hetki tosi-vihkiytyneelle Seurakunnalle, monessa asiassa
niin kuin oli paavikunnan voittopäivinä; vainoamistavat tulevat
ainoastaan olemaan hienontuneemmat, ja paremmin sopimaan nykyajan
sivistyneimpien menettelytapojen kanssa. Piikeillä ja pihdeillä ja
piinapenkeillä tulee olemaan pilkan ja suuren ylenkatsomisen,
vapauksien rajottamisen ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja
valtiollisen boikottaamisen muoto. Mutta tästä ja niistä uusista
yhdistelmistä, joita Antikristus tulee muodostamaan tässä lopullisessa
taistelussa oikean Tuhatvuotisvaltakunnan pystyttämistä vastaan, on
meillä enemmän sanomista toisessa tilaisuudessa.
Tätä lukua lopettaissa tahdomme uudelleen kiinnittää lukijan huomion
siihen, että paavikunta on Antikristus, ei siveellisen kehnoutensa
perustuksella, vaan koska se on totisen Kristuksen ja totisen
Valtakunnan _jäljittely_. Koska eivät kykene huomaamaan tätä, tulevat
useat protestantit vietellyiksi yhteistoimintaan paavikunnan kanssa sen
vastustaessa totista Kirkkauden Kuningasta.
* * * * *
Herran johdossa.
Hän johdattaa. Oi turvaisaa
On tietää: Herra johdattaa!
Jos missä oon, tie jyrkkenee,
Hän voimallansa auttelee.
Hän johdattaa, hän johdattaa!
Hän kädellänsä johdattaa,
Oi että häntä seuraisin,
Jok' ystäväin on rakkahin!
Jos kuljen kautta korpien
Tai riemun kukkatarhojen,
Kautt' myrskyjen tai tyynien,
Niin kuljen Herraan turvaten.
Hän johdattaa, hän johdattaa!
Hän kädellänsä johdattaa,
Oi että häntä seuraisin,
Jok' ystäväin on rakkahin!
Kun tartun kouraas' auttajain,
Sun teitäs kuljen rohkeest' ain';
Oon onnellinen matkallain,
Kun Herra johtaa taluttain.
Hän johdattaa, hän johdattaa!
Hän kädellänsä johdattaa!
Oi että häntä seuraisin,
Jok' ystäväin on rakkahin!
Kun sitten loppuu tehtäväin,
-- Sun voimas auttoi päivittäin --
En pelkää kuolon virtaakaan,
Kun sieltäin autat nousemaan.
Hän johdattaa, hän johdattaa!
Hän kädellänsä johdattaa!
Oi että häntä seuraisin,
Jok' ystäväin on rakkahin!