tehdyiksi osallisiksi Jumalallisesta luonnosta, olemaan henkiolentoja
yhtä varmasti kuin Saatanakin on sellainen ja yhtä näkymättömiä
ihmisille. Heidän toimintansa tulee tavaltaan olemaan samanlainen,
mutta suora vastakohta luonteeseen ja tuloksiin nähden. Heidän
kunniakkaat jäsenensä, jotka eivät ole tietämättömyyden ja heikkouden
orjuuttamia kuten suurin osa Saatanan palvelijoista, vaan täydellisiksi
tehtyjä ja "todella vapaita", tulevat toimimaan älykkäällä ja
sopusointuisella tavalla vapaasta valinnasta ja rakkaudesta, ja heidän
luottamustoimensa tulevat olemaan palkintoja vanhurskaudesta.
Herramme läsnäolo tulee ilmestymään _maailmalle_ "suuren voiman ja
kirkkauden" ilmiöinä, ei kumminkaan ainoastaan luonnollisille silmille
vaan sen ymmärryksen silmille, siinä määrässä kuin ne avautuvat
huomaamaan niitä suuria muutoksia, joita uusi Hallitsija tulee
aikaansaamaan. Hänen läsnäolonsa ja oikeudenmukainen hallituksensa
tulee näkymään sekä niissä rangastuksissa että niissä siunauksissa,
jotka tulevat vuotamaan maailmaan hänen hallituksestansa.
Kauvan ja yleisesti on uskottu, että hätä ja vaikeudet tulevat
jumalattomille pahuuden rangastuksena. Koska tämä näytti olevan
luonnollinen ja oikea laki, ovat ihmiset ylipäänsä omaksuneet tämän
mielipiteen, ajatellen sen olevan niinkuin olla tulee, vaikkei
olisikaan niin. Ankara todellisuus todistaa kumminkin Raamatun kanssa,
että menneisyydessä saivatkin jumaliset useimmiten kärsiä vaikeuksia ja
vaivoja. (2 Tim. 3: 12.) Mutta "hädän päivänä", sinä neljänkymmenen
vuoden aikana, joka johtaa Messiaksen hallituksen alkuun, asiaintila
tulee olemaan päinvastainen. Sinä päivänä tulevat pahat voimat
kumottaviksi, ja asteettain pystytetty oikeudenmukaisuus tulee pian
aikaansaamaan tekojansa vastaavan koston niille, jotka tekevät pahaa,
ja siunauksia niille, jotka tekevät hyvää. -- "Tuska ja ahdistus
jokaisen pahaa harjottavan ihmisen sielulle -- -- -- mutta kirkkaus ja
kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on" -- tänä
"vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivänä, hänen, joka
antaa kullekin tekojensa mukaan." -- (Room. 2: 9, 10, 5, 6.) Ja koska
nyt on niin paljon sellaista, joka on pahaa, tulee kosto aluksi olemaan
hyvin laajaperäinen, jota seuraa "ahdistuksen aika, jommoista ei ole
ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." Tällä tavalla,
kostossa, hädässä ja vihassa kansojen yli, tulee Jumala ilmottamaan
maailmalle, että armotalouksien ja hallitsijain vaihdos on tapahtunut.
Ja tällä tavalla, "kun Herran tuomiot kohtaavat maata, niin maan piirin
asukkaat oppivat vanhurskautta." (Jes. 26: 5--11.) He tulevat oppimaan,
että uuden asiaintilan vallitessa ne, jotka tekevät oikein, korotetaan,
ja jotka tekevät pahaa, estetään ja rangastaan. Joka tahtoo saada
selvän profeetallisen todistuksen tästä valtakunnasta ja sen
toiminnasta nöyrien, oikeutta harrastavien, köyhien, tarvitsevaisten ja
sorrettujen hyväksi, ja yksinoikeuksien [monopoolien] ja jokaisen
vääryyteen ja sortoon perustuvan järjestelmän kumoamisesta ja
inhimillisten olosuhteiden yleisestä tasottamisesta, lukekoon tarkasti
psalmit 72: 1--19; 37: 1--14.
Meidän kuninkaamme tulee täten ilmestymään vähitellen: toiset tulevat
näkemään hänet varemmin kuin toiset, mutta lopulta: "kaikkien silmät
saavat nähdä [_horao_ -- huomata] hänet." (Ilm. 1: 7.) Mutta "hän tulee
pilvissä"; ja hädän pilvien raskaina ja pimeinä riippuessa, ja vuorien
[tämän maailman valtakuntien] vapistessa ja kaatuessa, ja maan
(järjestettyjen yhteiskuntien) horjuessa, hajotessa ja sulaessa,
alkavat muutamat huomata sitä, minkä me nyt julistamme olevan lähellä
-- että Jehovan suuri päivä on tullut; että kansojen hädän ja vihan
päivä on alkamaisillansa, ja että Jehovan Voideltu on ottamaisillansa
suuren valtansa alkaakseen työnsä, tehdäkseen oikeuden ojennusnuoraksi
ja vanhurskauden luotinauhaksi. (Jes. 28: 17.) Ja "hänen on hallittava
kunnes" hän on _kukistanut_ ne kaikki vallat ja lait maan päällä, jotka
ovat ristiriidassa taivaassa vallitsevien lakien kanssa.
Siinä määrin kuin hätä enenee, tulevat ihmiset, vaikka turhaan,
hakemaan turvaa maan "luolista" ja vuorenrotkoista, sen suurista
kallioista ja linnoituksista (vapaamuurarikunnasta, Odd
Fellow-seurasta, ammattiyhdistyksistä, ammattikunnista, trusteista
[jonkun kauppahaaran etevimpien liikkeiden yhdistyminen yhteisen
keskushallinnon alaisiksi] ja kaikenlaisista maallisista ja
kirkollisista yhtymistä), sekä vuorilta (hallituksilta) maan päällä;
sanoen: "Kaatukaa meidän päällemme [peittäkää, suojelkaa meitä] ja
kätkekää meidät valtaistuimella istujan kasvoilta ja Karitsan vihalta!
Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut." -- Ilm. 6: 15--17.
[Tarkotus on turvaa, eikä turmiota. Tavallinen mielipide, että tämä
paikka opettaa, että pahat ihmiset voivat saada kyllin uskoa
rukoilemaan todellisten vuorten kaatumista, on mahdoton. Todellinen
täyttymys on jo alkamaisillansa: suuret, rikkaat, eikä vähemmän köyhät,
etsivät vuorilta, luolista ja rotkoista suojaa, kun hädän yhä
uhkaavampi rajuilma, jonka kaikki näkevät, on nousemaisillansa.]
Rahan epäjumaloiminen, joka on saattanut koko maailman mielettömäksi,
ja jolla tulee olemaan niin silmiinpistävä osa hädän aikana, kun ei
ainoastaan rahojen kokoaminen, vaan myös niiden säilyttäminen tulee
tuottamaan murhetta, tulee perinpohjin kukistettavaksi, kuten näemme
Jes. 2: 18--21; Hes. 7: 17--19.
Hädän suuren päivän tulevat kaikki tuntemaan, ja sen myrskyltä tulevat
kaikki etsimään suojaa, vaikka harvat tulevat näkemään, että Herran
tuomiot, jotka silloin kohtaavat maata, ovat tuloksia hänen
_läsnäolostansa_, hänen valtuutensa pystyttämisestä ja hänen lakiensa
pakollisesta sovelluttamisesta. Aikaa myöten tulevat kumminkin kaikki
tuntemaan ["näkemään"] kirkkauden Kuninkaan; ja kaikki, jotka silloin
rakastavat vanhurskautta, tulevat ilomielin tottelemaan häntä ja
täydellisesti mukautumaan hänen vanhurskaisiin vaatimuksiinsa.
Se tulee olemaan koston päivä kaikille, jotka viekkaudella tai
väkivallalla, joskus lain nimellä ja sen vahvistuksella, väärällä
tavalla ovat anastaneet toisten oikeuksia tahi omaisuutta. Kosto tulee
niinkuin olemme nähneet _Herralta kansanjoukkojen_ kapinaan nousun
_kautta_.
Ahdistuksissansa, vastahakoisina luopumaan yhdestä markasta tahi
tynnyrin alasta maata tahi kauvan omistetusta ja kauvan epäämättömästä
itseottamasta oikeudesta tahi arvosta, tulevat monet etsimään suojaa
tähänastisista mahtavista -- porvarillisista, yhteiskunnallisista ja
kirkollisista -- laitoksista, edistääkseen ja suojellakseen etujansa,
tietäen, että yksin ollen täytyy heidän kaatua. Mutta nämät eivät voi
heitä auttaa Herran vihan päivänä. Lähestyvä taistelu ja kosto saa
kaikki kansat vaikeroimaan, sillä tulee olemaan hädän aika sellainen,
jota ei koskaan ole ollut sitten kun ihmisiä on ollut -- eikä myöskään
enää tule olemaan. _Hänen tähtensä_ he tulevat vaikeroimaan; koska
hänen tuomionsa luonnollisella tavalla ovat aikaansaaneet suuren hädän;
siksi että Herra nousee maata peljättämään ja hävittämään siinä
vallitsevaa turmelusta. (Jes. 2: 21.) Niin laajakantoisiksi tulevat
tuomio ja hätä, ettei kukaan voi niitä paeta. Lopuksi tulee jokainen
silmä huomaamaan muutoksen ja näkemään, että Herra hallitsee. Hätä
voisi huomattavasti vähentyä, jos ihmiset viipymättä huomaisivat toimia
oikeuden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti, ja luopuisivat
kaikista entisaikojen epäoikeutetuista etuoikeuksista, vaikka ne
olisivatkin lain vahvistamat; mutta tätä ei itsekkäisyys tule
myöntämään ennenkuin hätä tulee musertamaan ja kukistamaan ylpeät,
nöyryyttämään mahtavat ja korottamaan hiljaiset.
Mutta vasta sitten, kun suuri hädän päivä lähestyy loppuansa, vasta
sitten kun pakanalliset valtakunnat ovat jauhetut tomuksi ja kokonaan
poistetut tieltä, ettei niiden sijaa tule löytymään (v. 1914 kuten
edellisessä luvussa on näytetty) -- vasta sitten kun suuri Baabeli on
kokonaan kukistettu ja sen vaikutus maailmaan tehty tyhjäksi, -- tulee
ihmissuvun suuri enemmistö näkemään asiain tilan. Silloin he tulevat
näkemään, että se suuri hätä, jonka läpi he ovat kulkeneet, oli juuri
se, mitä kuvauksellisesti esitetään "taisteluksi kaikkivaltiaan Jumalan
suurena päivänä" (Ilm. 16: 14); että siinä määrässä, kuin ovat
myötävaikuttaneet eksytykseen ja vääryyteen, ovat he taistelleet uuden
vallan ja uuden Maailmanhallitsijan lakia ja voimaa vastaan; ja että
siinä määrässä kuin heidän kielensä ja kynänsä ja kätensä ja
vaikutuksensa ja varansa ovat käytetyt tukemaan _oikeutta_ ja totuutta
joka asiassa, siinä määrässä he ovat taistelleet Herran puolella.
Toiset oppivat pikemmin tuntemaan hädän merkityksen kuin toiset, koska
ovat oppivaisempia. Ja koko tämän hädän kuluessa, tulee löytymään
niitä, jotka tulevat todistamaan syyn, josta tämä aiheutuu, todistamaan
että Herran läsnäolo ja hänen valtakuntansa pystyttäminen, joka on
pimeyden valtojen vastakohta, on hädän ja yhteiskunnan huojumisen ja
kukistumisen todellinen syy, ja osottavat, että kaikki, jotka asettuvat
totuutta ja vanhurskautta vastaan, ovat uuden valtakunnan vihollisia,
ja että heidän, jos eivät vaan kiireesti alistu, on kärsittävä
häpeällinen tappio. Kumminkaan eivät joukot, tavallisuuden mukaisesti,
tule välittämään viisaista neuvoista, ennenkuin ovat tulleet
täydellisesti nöyryytetyiksi uuden valtakunnan rautavaltikan alle, ja
vasta lopulta tulevat he huomaamaan toimintatapansa mielettömyyden.
Varsinaista opettajaa ja valonkantajaa (Matt. 5: 14), totista
Seurakuntaa, Kristuksen ruumista ei jätetä pimeyteen oppiakseen
Herransa läsnäolon sen vihan ja voiman ilmestymisen kautta, joka tulee
opettamaan tämän asian maailmalle. Seurakunnan valaisemisesta on
erityisesti pidetty huolta. Vahvan profeetallisen sanan kautta,
joka loistaa kynttilän tavalla pimeässä huoneessa, on sille
selvällä ja varmalla tavalla ilmotettu, mitä on odotettavissa. (2 Piet.
1: 19.) Profeetallisen sanan kautta ei sitä ainoastaan varjella
alakuloisuudesta ja tehdä taitavaksi voittamaan niitä koetuksia, ansoja
ja loukkauskiviä, jotka ovat erittäin vallalla "pahana päivänä", jotta
se voittajana voisi seisoa hyväksyttynä Jumalan edessä, vaan tulee
hänestä maailman valonkantaja ja opettaja. Seurakunta tulee tällä
tavoin kykeneväksi osottamaan maailmalle hädän syytä ja ilmottamaan
uuden hallitsijan läsnäoloa ja julistamaan uuden armotalouden
periaatteita, suunnitelmaa ja tarkotusta ja opettamaan maailmalle, mitä
sen, asiain näin ollen, olisi parasta tehdä. Ja vaikka ihmiset eivät
tule välittämään osotuksista, ennenkuin hätä pakottaa heitä näkemään
alistumisen olevan viisainta, tulee se olemaan heille suureksi avuksi
oppiessaan tätä opetusta. Juuri tätä "jalkojen" tai Seurakunnan
viimeisten jäsenten tehtävää, joiden on julistettava vuorilla
(valtakunnissa), että _Kristuksen hallitus on alkanut_, tarkotetaan
Jes. 52: 7.
Näennäisesti ristiriidassa olevia Raamatun paikkoja.
Raamatussa on muutamia lausuntoja Herramme palaamisen ja ilmestymisen
tavasta, jotka, kunnes ovat tulleet kyllin tarkkaan tutkituiksi,
näyttävät puhuvan toisiansa vastaan. Ja epäilemättä ovat ne olleet
omiaan Jumalan tarkotuksen mukaisesti kätkemään totuuden, kunnes oikea
aika sen ymmärtämiselle on tullut; eikä se silloinkaan ole kaikille,
vaan ainoastaan tuolle vihkiytyneiden erityiselle luokalle, jolle se
oli aijottu.
Esimerkiksi, Herramme sanoi: "Katso, minä tulen _niinkuin varasi_." ja
"niinkuin kävi Noan _päivinä_, niin käy myös ihmisen pojan päivinä
[hänen läsnäolonsa päivinä]: he söivät, joivat, naivat ja naittivat";
"eivätkä _tietäneet_, ennenkuin vedenpaisumus tuli." Ja kun fariseukset
kysyivät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän
heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta _tule nähtävällä tavalla_" --
Hm. 16: 15; Luuk. 17: 26, 27, 20; Matt. 24: 38, 39.
Nämä raamatunpaikat ilmottavat ja valaisevat selvästi Herramme
tulemisen tapaa. Ne osottavat, että hän tulee olemaan läsnä,
näkymättömänä, ja sen ohella tulee toimittamaan työn, josta maailma
jonkun aikaa tulee olemaan täydellisessä tietämättömyydessä. Hänen
tulonsa täytyy siis tapahtua hiljaisella tavalla, kokonaan maailman
tietämättä, aivan "_kuin varas_" tulee, meluamatta tahi tekemättä
jotain sellaista, joka saattaisi herättää huomiota. Niinkuin Noan
päivinä maailma hoiti asioitaan, antamatta vähääkään häiritä itseään ja
vähääkään uskomatta Noan saarnaa tulevasta vedenpaisumuksesta, samalla
tavalla tulee maailma, Herran päivän alkupuolella, uskomatta hänen
läsnäoloonsa ja tulossa olevaan hätään menemään menoaan vähääkään
välittämättä sellaisesta saarnasta, kunnes hädän suuressa
vedenpaisumuksessa vanha maailma -- asiain vanha järjestys -- hukkuu,
häviää, valmistaakseen tilaa uuden järjestyksen, Jumalan valtakunnan,
täydelliselle pystyttämiselle koko taivaan alle. "Niinkuin kävi Noan
päivinä, niin käy myös ihmisen Pojan (_läsnäolon_) päivinä."
Toiselta puolen löydämme sellaisia raamatunpaikkoja, jotka ensimäisellä
silmäyksellä näyttävät olevan suorassa ristiriidassa näiden kanssa;
kuten esimerkiksi: "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
_käskyhuudon_, ylienkelin _äänen_ ja Jumalan _pasuunan kajahtaessa_."
-- "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen
liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole
kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- "He [maailma]
_näkevät_ Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella
voimalla ja kirkkaudella." -- "Katso, hän tulee pilvissä, ja _kaikkien
silmät saavat nähdä hänet_." -- 1 Tess. 4: 16; 2 Tess. 1: 7, 8; Matt.
24: 30; Ilm. 1: 7.
Totuuden etsijöinä ei meidän kelpaa sanoa mitä näihin paikkoihin tulee,
että _useammat_ niistä näyttävät tukevan sitä mielipidettä, mikä meistä
on parempi, ja sitten jättää kaikki muut huomioonottamatta. Ennenkuin
olemme saaneet sellaisen käsityksen, jossa Raamatun jokainen lausunto,
kysymyksessä olevasta asiasta, tulee kylliksi kuulumaan, emme saa olla
varmat päässeemme totuuden perille. Yksi ainoa Jumalan lause on yhtä
totinen, ja yhtä luja perustus uskolle kuin sata lausetta. Olisikin
ymmärtäväisempää etsiä sopusointuista käsitystä, kuin tehdä
yksipuoliseen tulkintaan perustuvia johtopäätöksiä ja opinsuuntia,
siten pettäen itseään ja muita.
Ylipäänsä eivät kristityt ollenkaan vaivaa itseään saadakseen näitä
lauseita sopusointuun, ja siksi ovat heidän käsityksensä yksipuolisia
ja vääriä. Jälkimäinen lauseryhmä on yhtä varma kuin ensimäinenkin ja
opettaa näennäisesti suoran vastakohdan Herramme tulemisen ja läsnäolon
hiljaiselle, huomaamattomalle, varasmaiselle tavalle. Paitsi näitä
lausuntoja, saamme vielä kaksi muuta valaistusta hänen tulemisensa
tavalle, nimittäin: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen,
on _tuleva_ SAMALLA TAVALLA kuin te näitte hänen taivaaseen
menevänkin", ja: "Niinkuin salama lähtee idästä ja näkyy länteen
saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Apt. 1: 11; Matt. 24:
27.) Tullakseen oikeaan tulokseen, on näillekin annettava oikea arvo.
Ainettamme tutkiessa on meidän huomattava kaksi asiaa: Herramme ilmotti
varmuudella, ettei hänen valtakuntansa tule nähtävällä tavalla ja että
hänen tulemisensa, hänen läsnäolonsa olisi _niinkuin_ varkaan ja
vaatisi terävää ja tarkkaa huomiota sen ilmisaamiseksi ja näkemiseksi.
Ja toiseksi, että kaikki ylempänä olevat raamatunpaikat, joita on
käytetty tukemaan Herramme ulkonaista, näkyväistä ilmestymistä, ovat
lausutut _hyvin kuvauksellisella kielellä_, lukuunottamatta sitä, joka
sanoo hänen tulevan samalla tavalla kuin hän meni pois. Kuvauksellisten
lausuntojen täytyy aina, kun niitä tulkitaan, taipua suoranaisempien,
kirjaimellisempien mukaan, niin pian kun niiden kuvauksellinen luonne
tulee ilmi. Milloinka vaan kirjaimellinen tulkinta tekee väkivaltaa
järjelle ja saattaa myös paikan suoranaiseen ristiriitaan _sanan
mukaisesti käsittävien_ Raamatun paikkojen kanssa, on sellaista paikkaa
pidettävä kuvauksellisena. Kuvauksellisuutta on siinä koetettava
tulkita sopusoinnussa selvästi havaittavien suoranaisten ja
kirjaimellisten paikkojen kanssa, samoin kuin ilmotetun suunnitelman
yleisen luonteen ja tarkotuksen kanssa. Kun kuvaukselliset paikat
ymmärretään kuvauksellisiksi ja tulkitaan sen mukaan, selviää meille
ihana sopusointu kaikkien näiden lausuntojen välillä. Tarkastakaamme
nyt niitä ja huomatkaamme, miten täydellisesti ne pitävät yhtä niiden
paikkojen kanssa, jotka eivät ole kuvauksellisia.
"Itse Herra on tuleva alas taivaasta _käskyhuudon, Ylienkelin äänen_ ja
Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." -- (1 Tess. 4: 16.) Ääni ja pasuuna,
joita tässä mainitaan, vastaavat kaikin puolin samoja kuvia
Ilmestyskirjan 11: 15--19: -- "Seitsemäs enkeli pasunoi; niin kuului
taivaassa suuria _ääniä_, jotka sanoivat: 'Maailman kuninkuus on tullut
Herramme ja hänen Voideltunsa omaksi, ja hän on hallitseva
ijankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa -- -- Ja pakanakansat ovat
vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita
kuolleet'", j.n.e. Samoja tapauksia tarkotetaan Danielin ennustuksessa:
-- "Siihen aikaan nousee [ottaa hallituksensa] Mikael [Kristus]
-- -- -- ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä
saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, -- -- -- ja useat jotka maan
tomussa makaavat, heräävät." Mainitessaan äänistä ja pasuunasta, liittää
Paavali tiedonannon: "ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin." 2
Tim. 4: 1 selittää hän edelleen, että Kristus on tuomitseva eläviä ja
kuolleita sekä ilmestymisensä että valtakuntansa kautta; ja elävien
kansojen tuomitsemisen alkamista kerrotaan kaikkialla suurimman hädän
ajaksi, mikä koskaan on ollut. -- Dan. 12: 1.
Siten tarkottavat Paavali, Johannes ja Daniel selvästi samaa aikaa,
Herramme ilmestymisen aikaa ja hänen valtakuntansa pystyttämistä
keskelle tuota suurta hätää ja niitä tapahtumia, jotka käyvät sen ajan
edellä ja alkavat sen. Kaikki kolme esittävät samoja seurauksia
Mikaelin nousemisesta, äänistä ja pasuunasta, nim. hätää ja vihaa
kansojen yli sekä kuolleiden ylösnousemista. Huomaa tämän jälkeen
kuvausta:
"KÄSKYHUUDOLLA." Se kreikkalainen sana, joka tässä käännetään
"käskyhuudolla" on _keleusma_, joka merkitsee _herätys_- tahi
_kehotushuutoa_. Huuto käsittää julkista tiedonantoa, joka ei ole
aijottu muutamille harvoille yksityisille, vaan sekalaiselle yleisölle.
Sen tarkotuksena on joko pelästyttää ja tehdä rauhattomaksi tahi auttaa
ja kehottaa. Taikka saattaa sillä olla erilainen vaikutus toiseen, ja
vastakkainen vaikutus toiseen luokkaan, aina asianhaarojen ja suhteiden
mukaan.
Asiain tila maailmassa viimeksikuluneiden viidentoista vuoden aikana,
vastaa sattuvalla tavalla tätä kuvaa. Liikkeitä on herännyt kaikkialla
maailmassa, jotka sisältävät kehotuksen kaikille heräämään
tietoisuuteen oikeuksistansa ja etuoikeuksistansa ihmisinä ja
miettimään keskinäisiä suhteitaan, periaatteita, joille ne ovat
perustetut, ja tarkotusperiä, joita niiden kautta on saavutettava.
Missä on se sivistynyt kansa maan päällä, joka ei ole kuullut huutoa,
ja kokenut sen vaikutusta! Koko sivistynyt maailma on muutamien
viimeisten vuosien kuluessa tutkinut kansallistaloutta,
kansalaisoikeuksia ja yhteiskunnallisia vapauksia enemmän kuin koskaan
ennen ihmissuvun historiassa; ja ihmiset kehottavat toisiaan ja heitä
kehotetaan enemmän kuin ennen koskaan tutkimaan näitä asioita pohjaa
myöten. Se kehotushuuto, joka pantiin liikkeelle tiedon lisääntyessä
ihmisten keskuudessa, ja on piirittänyt koko maan, ja sen vaikutuksesta
yhtyvät ihmiset yhteen, sellaisten miesten kehottamina ja avustamina,
joilla on päätä, ja jotka ovat kyllin lahjakkaita tavotellakseen sekä
todellisia että luuloteltuja oikeuksia ja vapauksia ja taistellakseen
niiden puolesta. Ja siinä määrässä kuin heidän järjestönsä kasvavat ja
monistuvat, tulee huuto äänekkäämmäksi ja kestävämmäksi ja tuossa
tuokiossa tulee se niinkuin on ennustettu, johtamaan siihen suureen
hädän aikaan, jolloin kapina vallitsee vihastuneiden kansain
keskuudessa. Tätä tulosta kertoo profeetta kuvaavasti: -- "Vuorilla on
niinkuin suuren kansan kohina. Kuule kokoontuneiden kansakuntain
kohinaa! Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa." -- Jes. 13: 4.
"YLIENKELIN ÄÄNI" -- on toinen sattuva, samansisältöinen kuva. Nimi
"ylienkeli" merkitsee _ylin lähettiläs_; ja meidän voideltu Herramme
itse on Jehovan Ensimäinen Lähettiläs -- "liiton Lähettiläs." (Mal. 3:
1.) Daniel tähtää samaan henkilöön ja kutsuu häntä Mikaeliksi, joka
nimi merkitsee _kuka on niinkuin Jumala?_ -- sopiva nimi hänelle, joka
on "Isän olennon oikea perikuva", ja hänen valtansa ja voimansa
edustaja. Ylienkelin ääni merkitsee Kristuksen valtuutta ja hallitusta.
Tämä kuva esittää siis Kristusta ottamassa hallitusta käsiinsä tahi
alkamassa hallitustansa ja antamassa ulos käskyjänsä, julkisia
asetuksiansa, ilmottaen armotalouden vaihdosta sovelluttamalla
valtakuntansa lakeja.
Daniel lausuu saman ajatuksen toisella tavalla, kun hän sanoo: "Siihen
aikaan _nousee_ Mikael", se suuri ruhtinas. Nousee merkitsee, että hän
ottaa vallan, jakaa käskyjä. Katso "nousee" Jes. 2: 19, 21. Toisen
valaistuksen tähän kuvaukseen antaa David, joka profeetallisesti sanoo
Kristuksesta: "Hän antaa äänensä kuulua ja maa sulaa." Suuri hätä tulee
esiintymään, ja maa (järjestetty yhteiskunta) tulee sulamaan ja
hajoamaan hallinnon muutoksen kautta, joka tulee astumaan voimaan, kun
uusi Kuningas antaa kuulua käskevän äänensä. Hänen käskystänsä täytyy
kaikkien eksytyksille perustettujen järjestelmien kaatua, olivatpa ne
sitten miten vanhoja tahi hyvin varustettuja ja vahvistettuja tahansa.
Miekka, joka käy ulos hänen suustansa, on aiheuttava hävityksen:
kaikinpuolinen totuus joka asiassa on tuomitseva ihmiset, ja hänen
valtansa ja toimintansa aiheuttaa pahan ja eksytyksen kukistumisen
kaikissa sen tuhansissa muodoissa.
"JUMALAN PASUUNA." Monet näyttävät ajattelemattomasti omaksuvan
sen käsityksen, että tämä pasuuna tulee olemaan ääni ilmassa
kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta tämä näyttäytyy olevan
järjetön odotus, kun huomaa Paavalin tässä tarkottavan samaa, jota
Ilmestyskirjan kirjottaja nimittää "seitsemänneksi pasuunaksi",
"viimeiseksi pasuunaksi" kuvannollisien pasuunien _sarjassa_. (Ilm. 11:
15; 1 Kor. 15: 52.) Todistus siitä, että molemmat tarkottavat samaa
pasuunaa, huomataan niiden tapahtumien selostuksessa, joita molemmat
mainitsevat tapahtuviksi sen yhteydessä. Paavali mainitsee
ylösnousemisen ja Jumalan valtakunnan pystyttämisen "Jumalan pasuunan"
yhteydessä ja Johannes mainitsee samat asiat, jos kohta enemmän
yksityisseikkoja myöten. On selvää, että on oikein kutsua "seitsemättä"
tahi "viimeistä" pasuunaa Jumalan pasuunaksi, kun muistamme, että ne
tapaukset, joita Ilmestyskirjassa mainitaan kuuden edellisen pasuunan
aikana, tarkottavat ihmiskunnan toimia, kun taas seitsemäs erityisesti
tarkottaa Jumalan töitä ja käsittää "Herran päivän." Koska kuusi
ensimäistä pasuunaa olivat kuvauksellisia, -- ja senhän tunnustavat
yleisesti tulkitsijat ja oppineet, jotka vähänkään ovat Ilmestyskirjaa
selitelleet -- olisi se järjen ja tavallisen ymmärryksen loukkaamista
odottaa, että seitsemäs, viimeinen sarjassa, tulisi olemaan
sananmukainen, korvilla kuultava ääni ilmassa. Eikä sitä
ainoastaan, vaan olisi se menettänyt sopusoinnun Herran tavallisien
menettelytapojen kanssa, samoin kuin Raamatun lausuntojen kanssa,
joista huomaa hänen tulevan _salaisesti_; sillä ei varas milloinkaan
puhalla pasuunaan ilmottaakseen tuloaan.
Seitsemän pasuunaa Ilmestyskirjassa ovat kaikki kuvauksellisia ja
osottavat seitsemää suurta ajanjaksoa ja niiden tapahtumia. Näiden
tutkistelemisen jätämme seuraavaan osaan. Tässä lienee kylliksi
mainita, että me nyt juuri olemme keskellä niitä tapauksia, jotka
ilmaisevat seitsemännen pasuunan soimista. Suuret äänet, tiedon lisäys,
vihastuneet kansat, j.n.e. aikaennustusten yhteydessä, todentavat tämän
tosiasian. Monta tapausta tulee vielä sattumaan, ennenkuin viimeinen
pasuuna lakkaa soimasta, kuten esim. pyhien ja profeettain
palkitseminen, kaikkien kuolleiden ylösnouseminen j.n.e. Sanalla sanoen
se käsittää Kristuksen koko tuhatvuotisen hallituskauden, kuten ilmenee
niistä tapauksista, jotka sinä aikana tulevat ilmi. -- Ilm. 10: 7; 11:
15, 18.
Siten huomaamme, että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni" ja "Jumalan
pasuunaa", ovat kaikki esikuvia, jotka nyt ovat täyttymäisillänsä.
Huomaa myöskin tarkkaan, että jokainen edellä viitatuista ennustuksista
(Dan. 12: 1; Ilm. 11: 15; 1 Tess. 4: 16) selittää, että Herra on läsnä
näiden mainittujen tapahtumien aikana. Ne lausuttiinkin juuri sitä
varten, että ne ilmaisisivat sen tavan, jolla hänen _näkymätön
läsnäolonsa_ ilmotettaisiin niille, jotka uskovat profeetalliseen
sanaan. Paavali sanoo: "Herra on _tuleva alas_ käskyhuudon, äänen,
pasuunan _kajahtaessa_." Johannes sanoo, että tämän maailman
valtakunnat tulevat hänen omikseen näiden tapausten aikana; ja Daniel
sanoo: "Siihen aikaan nousee (on _läsnä_) Mikael, se suuri Ruhtinas"
[Kristus] ja ottaa suuren valtansa. Sentähden, jos me saatamme erottaa
käskyhuudon, äänet ja suuren pasuunan karjunnan, voimme odottaa niissä
löytävämme merkkejä, emme siitä, että Herra pian tulee, vaan ennemmin
siitä, että hän on tullut ja on läsnä, ja siitä, että elonkorjuutyö,
vehnän korjaaminen ja lusteiden polttaminen jo on käynnissä. Pian
saamme nähdä aikaennustuksien yllin kyllin todistavan tätä. Kumminkaan
ei luonnollinen näkö, vaan ainoastaan uskon silmä saattaa, vahvan
profeetallisen sanan kautta, huomata hänen läsnäolonsa ja hänen tekonsa.
Tämän yhteydessä tulee ottaa huomioon eräs toinen seikka, nimittäin,
että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni", ja "Jumalan pasuuna", sellaisina
kun ne ylempänä ovat selitetyt, kaikki ovat aseita evankeliumi-ajan
elonkorjuutyössä. Jos sentähden emme näe ainoastaan näiden esikuvien
tarkotusta, vaan ennakolta lausuttujen _tuloksien_ todella tapahtuvan,
on meillä lisätodistus siitä, että olemme oikealla tavalla tulkinneet
esikuvat ja että nyt elämme tässä ajanjaksossa, jota kutsutaan
"elonkorjuuksi", jossa evankeliumi-aika ja tuhatvuotiskausi tunkeutuvat
toistensa alueelle -- toisen lähestyessä loppunansa ja toisen
vähitellen sarastaessa. Monet eivät tarvinne opastusta huomatakseen
_erottamistyön_, joka nyt tapahtuu todellisesti vihkiytyneiden ja
nimikristittyjen välillä. Monet saattavat nähdä, että kuvauksellinen
tuli jo on alkanut levitä ja saattavat erottaa kansan "käskysanan" tai
"sotahuudon", uuden Kuninkaan Immanuelin herrauden ja ne tapahtumat,
joita kutsutaan "seitsemänneksi pasuunaksi", hädän pilvet, joissa Herra
tulee, ja joista ja joissa hänen valtansa tulee ilmestymään -- kun hän
laskee kaikki valtansa alle.
Olemme jo (I Osassa siv. 273) kiinnittäneet huomiota siihen, että
elonkorjuun tunteminen sellaisena kuin se todellisesti jatkuu, on
todistus Herran läsnäolosta, koska hän selitti tulevansa ylimmäksi
elonkorjuumieheksi ja koko työn johtajaksi, ja että tämä tulisi olemaan
hänen ensimäisiä tehtäviänsä. -- "Katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä
istui ihmisen pojan näköinen, päässään kultainen kruunu ja kädessään
terävä sirppi. -- -- Ja pilvellä istuva heilautti sirpillään maan
päällitse, ja maa tuli leikatuksi." -- Ja _elonaikana minä_ sanon
leikkuumiehille: "Kootkaa" j.n.e. (Ilm. 14: 14, 16; Matt. 13: 30.)
Elonkorjuutyö tulee viemään neljäkymmentä vuotta, ennenkuin se on
täydelleen toimitettu, ja tulee päättymään vuonna 1914. Sen eri osat
tulevat pantaviksi toimeen vähitellen, mutta kaikki sen päivät ovat
"ihmisen Pojan päiviä" -- Herramme läsnäolon ja vallan päiviä, jonka
kaikki lopulta huomaavat, mutta alussa ainoastaan se luokka, josta
apostoli ilmottaa -- "Te veljet, -- ette ole pimeydessä."
"TULENLIEKISSÄ." -- Tämä, järjestyksessä lähinnä seuraava
esikuvauksellinen lause on helposti ymmärrettävä, jos muistetaan jo (I
Osassa siv. 381--384) selitettyä merkitystä esikuvauksellisesta tulesta
y.m. Se kuuluu näin: "Herramme Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa
enkelin kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne
Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- 2
Tess. 1: 7, 8.
Ymmärrämme että tämä, lausuttuna tavallisella kielellä, merkitsee, että
Herramme päivänä (tuhatvuotiskautena) hänen läsnäolonsa, tulee
ilmotettavaksi maailmalle hänen henkisen herrautensa (taivaalliselta)
kannalta siinä vihassa ja niissä rangastuksissa, jotka tulevat
kohtaamaan pahaa ja niitä, jotka tekevät pahaa. Se tulee olemaan
kuluttavainen viha, jota esikuvauksellinen _tuli_ osottaa, ja se ei
tule jättämään jälelle pahojen järjestelmien juuria eikä oksia,
eksytyksiä, sortoa tahi tahallisia syntisiä; ja kaikki ylpeät ja
kaikki, jotka pahaa tekevät, tulevat korsina poltettaviksi tänä
tuhatvuotispäivänä. Sen alussa -- tänä "elonkorjuun aikana" -- tulee
tämä tuli palamaan erittäin rajusti ja hävittämään ylpeyttä ja pahaa,
jotka nyt kasvavat niin rehevästi. Onnelliset ovat ne, jotka voivat
antaa ylpeytensä ja paheensa poltettaviksi, etteivät itse tulisi
hävitetyiksi ja tyhjäksi tehdyiksi ("toisessa kuolemassa"),
niinkuin selvästi tulee käymään muutamien vastustajien kanssa
tuhatvuotiskautena. Juuri tästä ajasta me luemme: "Sillä katso, se
päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja kaikki ylönkatsojat ja kaikki
jumalattomat tulevat akanoiksi, ja heidät on polttava tuo tuleva päivä,
sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heille juurta eikä oksaa." --
Mal. 4: 1.
Hänen "voimansa enkelit", hänen valtansa lähettiläät tahi
välikappaleet, ovat erilaatuisia; ja siten kutsuttakoon ja sellaisina
pidettäköön kaikkia niitä erilaatuisia välikappaleita, sekä eläviä että
elottomia, joita Herra tulee käyttämään kukistaessaan nykyisiä pahoja
järjestelmiä ja kurittaessaan niitä, jotka tekevät pahaa.
Kun nyt Herran viha tahi kosto siten tulee ilmenemään leimuavana
tulena, kuluttavana hätänä, sellaisena, jota ei ennen ole nähty -- niin
yleisenä ja laajalle levinneenä ja niin tuhoavana pahuudelle -- tulevat
vanhurskaus ja vanhurskaat suosituiksi. Siinä määrässä, kuin tämä
Jumalan toimintatapa tulee enemmän silmiinpistäväksi, tulevat ihmiset
tekemään sen johtopäätöksen, että uusi valta on ohjaamassa ihmiskunnan
asioita, ja tällä tavalla tulee Herramme _läsnäolo_ kaikkien
kuninkaiden Kuninkaana ilmestymään maailmalle. "Hän on ilmestyvä tulen
liekissä ja kostaa [sekä] niille, jotka eivät tunne Jumalaa [jotka
todellakaan eivät ole tuttuja Jumalan kanssa, eivätkä tottele
evankeliumin ääntä, jota kaikki jossain määrin omistavat ja myöskin
niille, jotka vaikka tuntevat Jumalan] eivät ole kuuliaisia Herramme
Jeesuksen Kristuksen evankeliumille."
Tuhatvuotiskauden kurituksen, lisääntyvän valon ja edullisten
asianhaarain vallitessa, tulevat kaikki saamaan niin selvän tiedon
totuudesta ja vanhurskauden tiestä, etteivät voi puolustautua
tietämättömyydellä tahi että heiltä puuttuisi kykyä totella totuutta;
ja ne, jotka itsepäisesti _jäävät_ Jumalan ja vanhurskauden
vihollisiksi, tulevat rangastukseksi saamaan _ijankaikkisen perikadon_
[hävityksen tahi tyhjäksitekemisen, josta ei ole mitään ylösnousemusta]
Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.
"SUURELLA VOIMALLA JA KIRKKAUDELLA". -- Nyt järjestyksessä seuraava
lausunto selittää, että maailma saa nähdä ihmisen Pojan _tulevan_,
ennenkuin hänen valtakuntansa on täysin pystytetty tahi kaikki hänen
kanssaperillisensä ovat kootut ja korotetut hänen kanssaan. Ja kaikki
maailman kansat tulevat valittamaan, kun he näkevät hänen tulevan: --
"He näkevät ihmisen Pojan tulevan suurella voimalla ja kirkkaudella."
Nyt jo näkee maailma hädän pilvien vetäytyvän kokoon ja pimenevän; se
huomaa, että voima, jolle se ei voi vertoja vetää, nyt on toiminnassa
ihmisten tärkeissä asioissa; lähellä oleva tulevaisuus näyttää
nykyiseltä näkökohdalta katsottuna, pimeältä ja uhkaavalta kaikille
niille, joilla on kylliksi tarkkanäköisyyttä huomaamaan tapausten
suuntaa. Ajattelevaiset eivät voi olla huomaamatta sitä
itsepintaisuutta, joilla kysymykset oikeasta ja väärästä,
oikeudenmukaisuudesta ja oikeudettomuudesta _tunkeutuvat_ hänen
tarkastettavaksensa ja _vaativat_ yksityisten mielipiteittensä
lausumista. Monet erottavat uuden Maailmanhallitsijan kirkkautta ja
voimaa, mutta kun pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, eivät he huomaa
Kuningasta itseään. Ihmiset näkevät _pilvet_ ja näkevät sentähden hänen
tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella, [voiman ja
vanhurskauden kirkkaudella], mutta he eivät tunne _häntä_.
Vasta sitten, kun pilvet ovat purkaneet rakeita ja leimauksia
(Ps. 18: 13, 14) masentaakseen ihmisten ylpeyttä ja itsekkäisyyttä ja
ennakkoluuloja, hajaantuvat pilvet ja Kristuksen läsnäolon täydellinen
majesteettisuus ja kirkkaus tulevat ilmi. Jos ihmiset tahtoisivat
pysähtyä ja kuunnella Herran ääntä, joka nyt johtaa oikeuden kulkua ja
antaa varotuksia lähestyvästä kostosta, voitaisiin torjua
onnettomuuksia lähimmässä tulevaisuudessa; mutta "Jumala puhuu tavalla
kahdellakin, vaikkei sitä huomioon oteta. -- -- Silloin avaa hän
ihmisten korvat [hädän päivän jyrisemisellä] ja lukitsee niille annetun
varotuksen, kääntääksensä ihmistä pahasta teosta, ja varjellaksensa
miestä ylpeydestä." -- Joh. 33: 14--17.
"Katso, hän tulee pilvissä" ja, silloin, kun aika on tullut, "kaikkien
silmät saavat nähdä hänet" [erottaa hänet], huomata hänen läsnäolonsa,
voimansa ja valtuutensa; ja kaikkien täytyy taipua sen alle, joko
mielihyvällä tahi vastahakoisesti, kunnes Saatana vähäksi aikaa
päästetään irti tuhatvuotiskauden lopussa. Kun täydellisen kokemuksen
saavutettua, heidän halullisuutensa tai haluttomuutensa täydelleen
koetellaan ja haluttomat tulevat hävitettäviksi -- toisessa kuolemassa,
jota kuvauksellisesi kutsutaan tulijärveksi. -- Ilm. 21: 8.
Me näemme siis, että kaikki nämä kuvaukselliset kertomukset Herramme
tulemisen tavasta, ovat täydellisesti sopusoinnussa suorien
tiedonantojen kanssa, jotka selittävät, että hänen läsnäolonsa jonkun
aikaa tulee olemaan salainen, josta ainoastaan ne tietävät, jotka
valvovat.
Samalla tavalla.
Mitä sisältää nyt enkelin lausunto Herramme poismenon suhteen -- Apt.
1: 11 -- "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva
samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin?"
Tämä tekstin tarkka tutkiminen tulee valasemaan sen sopusoinnun edellä
lausutun kanssa. Monet arvelevat tämän paikan kuuluvan näin: Niinkuin
te _näitte_ Herran menevän taivaaseen, samalla tavalla te _näette_
hänen tulevan takaisin. Sellaisien on luettava se uudelleen ja
uudelleen, kunnes huomaavat ettei siinä sanota, että ne, jotka näkivät
hänen menevän pois, _näkevät_ hänen tulevan takasin, tahi että kukaan
muukaan _näkee_ hänen tulevan. Tässä sanotaan ainoastaan, että _tapa_
jolla hän tulee, on oleva _samanlainen_ kuin se, jolla hän meni pois.
Millä tavalla hän sitte meni pois? Tapahtuiko se suurella komeudella ja
oliko se suuri julkinen esiintyminen? Tapahtuiko se pasuunoiden äänillä
ja korkealla, kaikuvalla huudolla, Herran olennon säteillessä
ylenluonnollisessa ihanuudessa ja kirkkaudessa? Siinä tapauksessa on
meidän odotettava, että hän tulee takasin "_samalla tavalla_." Eikö se
päinvastoin tapahtunut niin hiljaa ja salaisesti, että ainoastaan hänen
tarkotuksensa saada täydelleen luotettavia todistajia saavutettiin? Ei
ketkään muut, kuin hänen uskolliset seuralaisensa nähneet häntä,
eivätkä tietäneet mitään koko asiasta. Hänen lausuntoaan (Joh. 14: 19):
"Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua", ei ole koskaan
näytetty vääräksi; sillä eivät muut kuin veljet nähneet edes hänen
ilmestyksiänsä ylösnousemisensa jälestä, eivätkä kutkaan muut olleet
todistamassa hänen taivaaseen astumistansa. Ja _samalla tavalla_ kuin
hän meni pois (hiljaa, salaisesti maailmaan nähden ja kaikkien muiden,
paitsi seuralaisiensa, tietämättä), _tällä samalla tavalla_ hän tulee
takasin. Ja niinkuin hän poismennessään nosti kätensä ja siunasi heitä,
samoin myös kun hän tulee jälleen, jotta heidän ilonsa olisi
täydellinen, kuten hän sanoi: "Minä tulen takasin ja otan teidät
tyköni"; "Minä olen näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva,
eikä kukaan ota iloanne teiltä pois." -- Luuk. 24: 50, 51; Joh. 14: 3;
16: 22.
Enkeli näytti myös panevan erityistä painoa siihen, että se, joka oli
tuleva jälleen, oli "_sama Jeesus_" -- sama, joka jätti sen kirkkauden,
joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli, ja tuli ihmiseksi
-- tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaiksi; sama Jeesus, joka kuoli
Golgatalla; sama Jeesus, joka nousi kolmantena päivänä elämää antavana
henkenä; sama Jeesus, joka oli todistanut _muuttumisensa_ noiden
neljänkymmenen päivän aikana -- _tämä_ sama Jeesus nousi nyt
korkeuteen. Ja se on sama Jeesus, jossa on tapahtunut kaksi
luonteenmuutosta, ensin henkiluonnosta ihmisluonnoksi, senjälkeen
ihmisluonnosta jumalalliseksi luonnoksi. Nämä luonteenmuutokset eivät
ole hävittäneet hänen yksilöllisyyttänsä. Hänen henkilöllisyytensä
säilytettiin, kuten enkeli tällä tavoin vakuuttaa meille, joko sitten
ymmärrämme tahi emme syitä siihen; ja vaikka emme enää tule tuntemaan
häntä lihassa (ihmisenä), vaan on meidän muistettava hänen
korotustansa, että hän nyt on jumalallista, henkistä luontoa, ja saamme
odottaa hänen tuloansa sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tämän
muuttumisen ja korottamisen kanssa, on meidän kumminkin muistettava,
että hän on _sama rakkaudesta rikas Jeesus_, ja ettei hän tässä
suhteessa ole muuttunut. Se on "tämä sama Jeesus, jonka, joskin läsnä
neljäkymmentä päivää ylösnousemisen jälkeen, ainoastaan opetuslapset
näkivät, ja ainoastaan lyhyitä hetkiä, joka toisen läsnäolonsa aikana
tulee olemaan yhtä näkymätön maailmalle kuin neljänäkymmenenä päivänä
ennen taivaaseen astumistaankin. On muistettava, ettei hän enää tule
antautumaan uhriksi, eikä siis enää tarvitse käyttää uhriksi
valmistettua ihmisruumista." (Hebr. 10: 5.) Se aika on nyt mennyt, hän
ei kuole enää, vaan tulee nyt hallitsemaan ja siunaamaan ja nostamaan
lunastettua sukua.
Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta,
jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas
valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan
läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn
käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan
auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne
lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin
ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan
yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen
saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa
kanssa. Kreikkalainen sana _astrape_, jota tässä käytetään, näkyy
olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin
kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen
tapaus, jossa Herramme käyttää _astrape_ sanaa, on Luukkaan 11: 36,
jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä
käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet
väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat
sen erehdyksen, että _astrape_ sana käännettiin "salamaksi." He
uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen,
nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan
auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä
hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka
voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat
paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka
käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja
autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa
_vähitellen_, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava
pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden.
_Parusia_ sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan
himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof.
Young'in käännöksessä on se käännetty _läsnäololla_; Rothesham'in
_saapumisella_ ja yleisissä käännöksissä _tulemisella_. Ja vaikka
tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä)
on säilytetty väärin käännetty -- _tuleminen_ -- niin tunnustetaan
kumminkin reunamuistutuksessa, että "_läsnäolo_" on tämän kreikkalaisen
sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä
suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin
tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty
_läsnäoloksi_ (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden
säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun
painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta
käännöstä.] Kreikkalainen sana _parusia_ merkitsee aina henkilöllistä
läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava
tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin
_auringonvalo_ vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_
vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava.
Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla
varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin
esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen
hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut
sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa',
niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin
älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja
[vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_
oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan,
jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että
Herramme on tuleva _lihassa_ Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja
tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä
Jeesuksen _lihassa_ ristiinnaulitsemisesta johtuneine _arpineen_.
Odottamalla häntä sellaisena kuin hän _oli_ eikä "sellaisena kuin hän
on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle,
kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset
aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan
lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä
Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien
toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe,
että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps.
91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja
monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät _mitä_ heidän on
odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään _ihmistä_
Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin
auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi
koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso,
hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä
pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään
edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole
arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden
välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen
mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on _läsnä_, ja emme
epäile heidän kohdakkoin antavan _istuntoja_, joissa tulevat väittämään
näyttävänsä häntä _kamareissa_. Jos eksytys tulee esiintymään tässä
tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja
torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin
_ilmaise_ läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen
nousee -- on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen."
Herramme parusia elonkorjuussa.
Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen
arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei
toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta.
Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa _come_
(tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla
jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. _epistemi_ merkitsee
yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 -- "yllättää teitä äkkiarvaamatta";
_synerkkomai_ merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor.
11: 18 -- kokoontua seurakunnan kokoukseen; _proserkkomai_ merkitsee
lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 -- "Käykäämme sen
tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; _heko_ merkitsee _saapumista_
tahi sitä, mikä _on tullut_, silloin kun tuleminen on tapahtunut,
niinkuin Joh. 2: 4 -- "Minun aikani ei ole vielä tullut"; _enistemi_
merkitsee _olla läsnä_ ja on käännetty siten, paitsi lauseissa:
"Vaaralliset ajat tulevat" -- olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 --
"Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" -- läsnä. Parousia merkitsee
myös _läsnäoloa_ eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen,
tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa
paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.)
Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden
Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla _läsnäolo_
melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy.
Noita kahta kreikkalaista sanaa _heko_ ja _parusia_ ja niiden käytäntöä
Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin
jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa
Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne
esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää
juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista.
[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa
Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa
käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein
sanalla _läsnäolo_. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin
_tulemisella_ (saapumisella) ovat seuraavat: -- Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1
Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15
5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak.
5:7, 8. -- Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on _parusia_ käännetty
_läsnäolona_ vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12;
suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1
Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa
ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on
_parusia_ Fil. 2:12 käännetty sanalla _luona_. Kaikissa muissa kohdissa
on näissä Raamatuissa _parusia_ käännetty _tulla_ sanalla.]
Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä --_ei tulevana_,
matkalla olevana, vaan _läsnäolevana, saapumisen jälestä_ -- tahdomme
nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä
tulemme oppimaan, ettei _läsnäolo_ välttämättömyydellä tarkota, että
läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka
on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit,
henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme
oli _läsnä_ maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä
päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä
näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme
maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen _parusiansa_
(läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä
olleet.
Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3,
oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin
hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet
Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut
opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan
heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden
"elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta
"elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13:
39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat
hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he
tietää, _miten_ hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa
-- luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän
aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun _parusiasi_
[läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?]
Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan
lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen
armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli
loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä
tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että
tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa
välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen
pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli
oleva. -- Matt. 24: 36; Mark. 13: 32.
Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja
hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus
-- kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja
kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli
varjo. Värssyt 23--26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja
27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen _parusiastansa_ ja
selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo]
tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan _parusia_
[LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä,
mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat
valveilla.
Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja
kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä
suhteen värssyissä 37--39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin
on ihmisen Pojan _parusiassa_ [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei
vertaus koske Noan _tulemista_ ja Herramme _tulemista_, eikä myöskään
vedenpaisumuksen _tulemista_ ja Herramme _tulemista_. Noan _tulemista_
ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme _tulemista_,
sillä niinkuin jo on mainittu ei _parusia_ merkitse _tulemista_, vaan
_läsnäolemista_. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli
läsnä kansan seassa _ennen_ vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus
on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, _ennen_ tulta -- nuo
erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy.
Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista
ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän
kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin _ei tämä_ kumminkaan ole se
vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta
on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja
huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan
perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, _eikä
uskonut_ Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "_eivät
tienneet_"; ja tämä on vertauskohta. _Niin_ on myös ihmisen Pojan
LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen,
tule tällöin uskomaan; toiset _eivät tule tietämään_ mitään, ennenkuin
yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa
kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä
valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä _ennen_
vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28):
istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin
eivätkä tietäneet... niin on myös ihmisen Pojan _parusiassa_
[läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan _läsnäolon_ aikana on maailma
sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen
ja naiden -- joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan
merkkinä heidän _tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen_ ja
siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis
Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun _parusiasi_,
läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei
tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule
tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan
vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan
(tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä
(jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa.
Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26--29), vaikk'eikään
samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa
_parusia_, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo:
"Niinkuin kävi _Noan päivinä_, niin käy myöskin _ihmisen Pojan
päivinä_" -- hänen läsnäolonsa päivinä. Ei _ennen_ hänen päiviänsä,
eikä myöskään hänen päiviensä _jälestä_, vaan hänen _päivinänsä_ on
maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja
rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme
tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle
ja näkymätön sille.
Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään _vedenpaisumusta_, joka tulisi
hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan
pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); -- ei kirjaimellista
luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen _asiain
tilan_ kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä
tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen,
jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan
perheen kuvauksellisessa tulessa -- suuressa hädässä Herran päivänä.
Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä,
joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla
heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät _tulenkestäviksi_ kuten tämän
asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät
keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa
ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan
kaltainen, oli heidän kanssaan. -- Katso Dan. 3: 19--25.
Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat,
että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä
Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä,
vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä.
Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä.
37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään
ihmisen Pojan _parusiasta_. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä
minä päivänä Herranne tulee [_erkkomai_-- saapuu]." Jos joku odottaisi
varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi
yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla,
aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä _läsnäoloni_ merkkiä.
Vastaukseksi kysymykseenne: _Milloin_ nämä tapahtuvat? kehotan teitä
vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun
minä _olen läsnä_, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat
valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää
siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja
heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa ---
hädän kautta.
Kuka _siis_ ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija,
jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa
on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan?
Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [_erkkomai --
saapuessaan_] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän
asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden
varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he
voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa.
Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan:
Minun Herrani viipyy [_ei ole saapunut_] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja
vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen
kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: -- Minun Herrani ei viivy, vaan
_on tullut, on läsnä_.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien
kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva
[kreik. heko -- on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja
sinä hetkenä, jona se palvelija _ei tiedä_, ja on hakkaava hänet pois
[ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä
palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava
hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu,
vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu,
osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa,
jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten
kiristys."
Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa
selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää,
että Herra _on läsnä_, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että
hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä
kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava -- että Herra on
tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta
rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa
antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan
täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn
tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee
vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten
tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä
tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota _hän ei tunne_
-- elonkorjuu aikana -- kun hänen Herransa todellisesti on _läsnä_,
hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. -- Matt.
13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31.
Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme,
vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa
tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat
tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut.
Ja uskolliset tulevat ilmeisesti _näkemään hänen olevan läsnä_
ainoastaan uskon silmillä -- sen kautta, jota ennen on kirjotettu
heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut.
Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen
"omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on
kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. -- Värssyt 45--47.
Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti
yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen
läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä
luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti
petoksista, joita nousisi -- petoksista, jotka tulisivat näyttämään
niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää
valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut
vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua
hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä.
Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan.
Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia
on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne
eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat
edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla
eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys
ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä,
että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso,
täällä on Kristus [jossain määrätyssä _paikassa_], älkää uskoko. Ja jos
he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai
katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla
kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, _niin
on hänen läsnäolonsa oleva_. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten
edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta -- jokaista
asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti
ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden
aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja
nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa.
Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja
edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa
sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on
käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana -- ei
lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja
kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka
ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana
olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa
vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa
nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen
Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis"
täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa.
Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin,
olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat,
kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika
kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen _nyt_ on tullut, ja että
kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa.
Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla
meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia
asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi,
eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään
nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku
eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja
uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat
tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä
hapuilisi pimeässä niiden _asioiden_ suhteen, _joita ei millään muulla
tavalla voi varmuudella tuntea_ -- nim. elonkorjuun, suuren
Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän
aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m.
suhteen.
Pilkka ennustettu.
Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja
ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon
aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.)
Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat,
joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa
innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka
uskovat, että hän _joskus on tuleva_. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan,
kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme
nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa
mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes
ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia,
ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä
loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan
hänen näkymättömästä _läsnäolostansa_, eivät he malta, kun ovat niin
kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia,
tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen
tutkimiselle arvottomana.
Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä,
jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä
[evankelikauden viimeisinä vuosina -- elonkorjuuaikana] tulee
pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa,
tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: '_Missä_ on lupaus hänen
_parusiastansa_ [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät
nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'."
Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37--39; Luuk.
17: 26), että _hänen päivinään_, hänen _läsnäolonsa_ päivinä kaikki
menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset
söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että,
niinkuin silloin, maailma _ei tietäisi_ hänen läsnäolostansa, eikä
ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien
merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire
ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat
pilkkaamista.
Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui
Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen
hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin
kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat]
saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan -- ja jättäen
jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä
kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta -- Jumalan valtakunta] ovat
täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta
järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden
oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy
8) että tämä Herran _läsnäolon_ päivä, jota Seurakunta niin kauvan on
toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä -- Kristuksen
hallituksen tuhatvuotiskausi.
10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä _on tuleva
[kreik. heko] niinkuin varas_" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan
läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka
ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään
erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä
heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin.
Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset
suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa
paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa
pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? _odottaen_ [engl. Raam.
_tarkastaen_] Jumalan päivän läsnäoloa [_parusiaa_]" -- etsien
todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut.
Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta
meistä, että kaikki hurskaat, jotka _odottavat_ sitä päivää, tulevat
tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin
kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä
pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta.
(1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran _läsnäolon_
päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten
kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1--3.) Myrskyä pidetään aisoissa,
kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o.
kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean
käsityksen _ajasta, läsnäolosta_ y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan
heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan
_tunnusmerkkinä_, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon
Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille
"_tulevaiset_ ilmottaisi" -- Joh. 16: 13.
Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat
hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli
Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta,
samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota
kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin
tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien
avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon
eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti
sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja
kirjaimellisina -- vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa
kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton.
Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien,
äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu
maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle
laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä
valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne,
kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille
luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin
ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle
vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan
valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville
kaikki tulee vertauksissa -- kuvauksissa ja himmeissä lauseissa --
jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet
todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." -- Mark. 4: 11, 12.
Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja
tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä
merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota
suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä
synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu,
ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä
nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet
järkkyä.
Profeetallisen ketjun yhdistäminen.
Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain
ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta
v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja
Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty,
että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä
käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita;
sillä "näiden kuninkaiden päivinä" -- ennen heidän kukistumistansa --
s.o. ennen vuotta 1914 -- on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa.
Ja se _on musertava ja hävittävä kaikki muut_. (Dan. 2: 44.) Ja
yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että
nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on
alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle -- vahvalle
hallitukselle -- "joka ei voi järkkyä."
Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli
Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea
vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille,
jotka ovat oikeassa valvomistilassa: -- "Autuaat ovat nuo palvelijat,
jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon
teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja
palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille
kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan,
hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä
luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt
huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää,
millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille
järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi
sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän
täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja
toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen
hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. -- Ilm.
14: 1--4, 18--20.
Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa
tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia
raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi
kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on
Herra _salannut_ sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai
oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin
ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa,
jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat
etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla,
ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava,
erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä
tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan
todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme
vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei
todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli
mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen
todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki
yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian
todenmukaisuudesta.
Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota
sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on
kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa.