WILLE. Me löysimme ne yhdessä.
KALLE. Ota nämä rahat pian ja pakene. Mene pois täältä,
SELMA. Miksikä?
KALLE. Voi, sinä et tiedä. He aikovat antaa sinut Wigrenille.
SELMA. Minut--Wigrenille?
KALLE. Katso siellä on sellainen----sellainen--en minä tiedä miksi sitä
sanotaan.
WILLE. Tyttöpaikka, missä miehet käyvät.
SELMA. Herra Jumala! Mitä te puhutte!
KALLE. Se on ihan totta. Minä kuulin äsken äidin ja isän siitä puhuvan.
Isä tosin ei olisi oikein tahtonut, mutta--
SELMA. Voi Jumalani! Milloin päättyvät kärsimykseni? Eikö sinulla enää
armoa löydykään?--Sittenhän Pekka oli oikeassa! Etkö olekaan niin hyvä,
niin laupias, kuin äitini vakuutti?
KALLE. Katso, sisko, tuolla tulee Rahikka.
(Riemuitsee.)
Hän tulee sinua noutamaan täältä...
SELMA. Hän se on.
(Pojille.)
Menkää nyt pojat.
IX:s KOHTAUS.
RAHIKKA. (Tulee.) Hyvä päivä, Selma.
SELMA. Päivä.
(Antavat äänettöminä kättä.)
WILLE. Kuunnellaan täältä syrjästä.
KALLE. Uskallappas. Kun Selma kerran käski pois.
(Vetää Willen mukanaan pois.)