(Sama paikka kuin ensi näytöksessä.)
I:n KOHTAUS.
SAARA. (Pesee kadulle tuovan oven kynnystä ja jatkaa työtään
rappusilla.) Vai ei se siitä parane! Vai riittää jo! Hävytön!----Vai en
minä saa puhua omassa huoneessani niin paljon kuin minä tahdon. Tulee
ihmisten rauhaa häiritsemään, lokaa rehellisten ihmisten silmille
heittämään, mokoma. Jalkapuihin sinut pitäisi panna, niin pitäisikin.
Ajoinko minä sinut pois luotani. Eikö täällä ollut hyvä olla? Etkö
saanut ruokaa tarpeiksesi?----Sitten kun et missään malkkiisi enää
leipäpalaa saa, tulet tänne kerjäämään, minua ihmisten pilkattavaksi
tekemään! Ettäkö menet pois! Mene herran nimeen! Minä sylen vielä
jälkeesi. Mitäs tulitkaan. Millä minä rupean teitä syöttämään. Yritin
kauppaa pitämään torilla, mutta ei näy siitäkään paljon heruvan. Niin,
niin, hyvähän hänen oli sinut kotiinsa tuoda, mitä hänellä tähän aikaan
muutakaan tekemistä on. Lorvailee jouten pitkin katuja.
II:n KOHTAUS.
NIILO. (Tulee.) Mitä sinä siinä niin rähiset?
SAARA. Rähisenkö minä? Toinen hyvä. No, ja eikö ole syytä jos
rähisenkin...
NIILO. Älähän nyt kiusaa tyttö-raukkaa. Onhan hänellä jo tarpeeksi
ilmankin.
SAARA. Vai älä kiusaa vai. Mutta eikö se kiusaa minua lainkaan, että
tuot tänne mokoman hylkiön. Ehkä pistää päähäsi siinä jouten ollessasi
vielä tuoda----