SELMA. (Aikoo lähteä oikealle.) Rouva jo odottaa.
IINA. Odottakaahan. Olen väsynyt, tahdon tässä ensin hiukan huoahtaa.
(Käypi istumaan.)
Ohhoh! Niin pitkä matka minulla astuttava.
SELMA. No, käveleehän sitä nuorra ollessaan mielellään.
IINA. Tosin kyllä, erittäinkin kun koko päivän on istunut työn ääressä.
(Itsekseen.)
Tuo olisi minua varten...
SELMA. Onko teillä paljon työtä?
IINA. Onhan sitä. Mutta eihän ole pakko ottaa enempää kuin itse haluaa.
Tahtoohan sitä aina välistä olla vapaakin.
SELMA. Kai se lienee hauskaa kuitenkin, kun itse saapi noin vapaasti
määrätä----
IINA. No se on tietty... Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on
ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen
komennon mukaan marssia.
SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa.
IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä.
SELMA. Asutteko sitten yksin?
IINA. Ihkasen yksin.
SELMA. Mutta se tuntuu varmaan hirveän kolkolta. Minä pelkäisin.
IINA. En minä pelosta mitään tiedä. Mutta kernaasti toisen toveriksi,
työkumppaniksi ottaisin. Silloin voisi työnsä lopetettuaan illalla
liikkua vähän ulkonakin. Yksin se ei käy päinsä. Ja työtä kyllä
riittäisi kahdellekin, sitä saan vaikka kuinka paljon.
SELMA. No voitteko te panna säästöönkin?
IINA. Se on tietty. Ennen kun en uskaltanut ottaa hienompaa työtä, ei
tosin juuri suuria säästöjä jäänyt, mutta nyt, nyt on toista. Olen
ommellut leninkejä kreivien ja kenraalien tyttärille. Olen, näetten
oikea muotiompelija.
VIII:s KOHTAUS.
R. SILAN. (Tulee oikealta.) Eikö se--No täällähän te olette! Mikset
tullut heti sanomaan, Selma?
IINA. Tulin juuri, istahdin vaan silmänräpäykseksi huoahtamaan.
R SILAN. No, onko se nyt täydessä kunnossa?
IINA. Olenko minä koskaan ennenkään hutiloinut. Koettakaahan vaan
päällenne, niin saatte nähdä. Sen pitää istua kuin valettu.
R. SILAN. Niin, no!
(R. Silan ja Iina menevät oikealle.)
IX:s KOHTAUS.
SELMA. Hän on onnellinen. Ihan vapaa, ei kenenkään komennon alla.
Miltähän tuo tuntuisi, jos saisi olla ja elää kuni hän: ottaa vastaan
ketä ja milloin vaan tahtoo;----ja sitten voipi hän säästää rahojakin.
No, mitäs minä häntä kadehtisin! Olenhan minäkin kohtalooni
tyytyväinen... Niin! Ja sanoihan äitini aina, että nuoren tytön tulee
olla vanhemman naisen silmäin alla! Kuka sen tietää, kuinka tuon--
KENRAALI. (Oikealta.) No kuinka kauan saan minä saappaita odottaa!
SELMA. (Hämmästyen.) Hyvä Jumala!
(Harjaa vielä hätimmiten.)
Tässä, tässä ne ovat.
(Viepi oikealle.)
X:s KOHTAUS.
RAHIKKA. (Tulee vasemmalta.) Vai niin. Tässä siis... Mitähän hän lie
arvellut, kun en eilen tullut.
(Katselee ympärilleen.)
No, toistahan tämä on. Oikein siisti kyökki. Ja voin niin mukavasti
tänne pistäytyä huomiota herättämättä--Hm! Uudet ajat tuli toden totta.
Ei tarvitse enää ajatella, kuinka saan iltani kulumaan.--En voi oikein
vieläkään tottua uuteen ajatukseen--Tuollainen neito minun omani.
Saapas nähdä, kuinka hän ottaa minut vastaan. Onko hän yhtä vapaa,
avosydämminen kuin ensi kerralla... Se se juuri hänessä--
XI:s KOHTAUS.
IINA. (Tulee oikealta.) Hyvästi, hyvästi.
RAHIKKA. Hyvä ilta.
IINA. Ah! Hyvä ilta.
RAHIKKA. Onko Selma kotona?