ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Avoin, lumipeitteinen vuoriseutu. Sankka ja raskas usva;

ilma kostea, hämärä.)

BRAND mustassa puvussa, seljässä laukku ja kädessä sauva, hapuilee

länttä kohti. TALONPOIKA puolikasvuisine poikineen seuraa häntä

jäljempänä.

TALONPOIKA (huutaa).

Hoi, vieras! Kovin kiiruhdat!

Miss' olet!

BRAND.

Täällä.

TALONPOIKA.

Uppoat;

ei sauvoansa loitommaksi

voi nähdä tässä usvasäässä --

POIKA.

On railo jäässä!

TALONPOIKA.

Railo jäässä!

BRAND.

En tietä keksi kauvemmaksi.

TALONPOIKA.

Seis, Herran tähden, vieras, seis!

Tuo hauras jää sun hautaan veis.

BRAND (kuuntelee).

Vait! Kosken kuulen pauhinaa.

TALONPOIKA.

Käy virran kuohut meidän alla, --

ne kuiluun syöksyy pauhaamalla

ja meidät kaikki ahmoaa.

BRAND.

Mun _täytyy_ eespäin! Opas, hoi!

TALONPOIKA.

Vaan sit'et ihmisvoimin voi.

Kas, kuin on tässä heikko jää!

Seis, tai sun kuolo yllättää!

BRAND.

Mun _täytyy_ -- viest' on mahtavan.

TALONPOIKA.

On kenen viesti?

BRAND.

Jumalan.

TALONPOIKA.

Ja ken sä itse?

BRAND.

Pappismies.

TALONPOIKA.

Voit olla sekin, kukaties;

vaan vaikka oisit piispakin,

niin käyt sä kuolon kourihin

jo ennen päivän koittoa,

jos kuilun yli aiot sa.

(lähestyy varovasti houkuttaen.)

Liet viisas, opinkäynyt myös,

mut yli voimais nyt on työs.

Äl' ollos jäykkä, ylpeä,

meill' yksi vain on elämä;

jos hukkaat sen, se minne vie?

On eessä peninkulman tie

ja usva sankka, kaamea --

voit veitsin sitä silpoa.

BRAND.

Jos usvaa meillä tiellä lie,

ei virvatuli harhaan vie.

TALONPOIKA.

Vaan tuolla railot ammottaa,

ne meille turmaa ennustaa.

BRAND.

Me yli käymme.

TALONPOIKA.

Vedenkin?

Ken lupaa paljo, vähän täyttää.

BRAND.

Jos _uskot_ -- niin, sen Kristus näyttää

voit vettä käydä jalkaisin.

TALONPOIKA.

Niin ennen muinoin; mutta nyt

näin kuolon helmaan heittäydyt.

BRAND.

Siis hyvästi! (aikoo mennä):

TALONPOIKA.

Sä sinne jäät!

BRAND.

Jos Herran tahto niin on vaan,

käyn riemuiten mä kuolemaan.

TALONPOIKA (hiljaa).

Hiis vieköön hullut, hurjapäät!

POIKA (puoleksi itkien).

Pois käänny, taatto kultainen,

tuolt' uhkaa ilma ukkosen.

BRAND (pysähtyy ja lähestyy jälleen).

Mies, kuule, äsken sanoithan,

sun tyttös päässä lahdelman

par'aikaa vuottaa kuolemaa;

vaan häntä kuolo kammottaa,

jollei hän sua nähdä saa.

TALONPOIKA.

Niin, Jumal'auta, viesti ties.

BRAND.

Sait tähän päivään aikaa, mies?

Brand Runo 5:ssä näytöksessä · 第 6 / 12 题