Olen pitkien polkujen matkamies,
ma vuorilta laaksohon laskin,
tievarsilla kuivat lähtehet näin,
oli ruoho kuin ruskea vaski.
Oli taivas helteä, kuuma yö,
kävi auer onkalon suissa,
ma punaista majaa etsin vaan,
miss' ilo on vihreissä puissa.
Missä vinttikaivossa helmeilee
teräskirkkaiden hetteiden hohto,
ne suonteni soutua viihdyttäis
kuin rautaa vuotava rohto.
Ja majasta armas astua sais,
se kelveä kirsikkahuuli,
hän laskisi kätensä olallein,
kun ääneni janon hän kuuli.
Hän tarjoisi huulensa huimuuksiin,
hän sinistä ruukkua kantais,
hän punaiseen majaan saattaisi mun
ja pivosta juoda mun antais.
Ma vienoista velhoista kuiskaisin
ja kahleista kuuman vuoren,
kuin vuoren ryöväri ryöstäisin
sen laakson ruusuni nuoren.