Mun henkeni vaeltaa,
kun raukeat silmäni suljen,
ma harhaan höyhensaarien taa
ja houreen huippuja kuljen.
Ja kullassa kuutamon
ma unhonyrttiä kerään
ja uksella autuuden asunnon
ma päivän huolihin herään.
Pois kodista eksynyt oon,
ma vieraille vuoteille yöksyn,
ma vaellan unelmien aurinkoon
ja kerran ma kuiluun syöksyn.