Ahokas. Anna. Emilo (perältä). Ihaksinen. Pori.
AHOKAS (kantaa Annan pyörtyneenä sylissänsä, innolla). Ei, sanon minä!
tämä naiminen ei saa tapahtua! (panee Annan lepotuoliin). Ensin täytyy
minun hänen omilta huuliltansa kuulla hänen suostumuksensa.
EMILO (raivossa). Mitä te teette, herraseni! luuletteko meidän elävän
laittomassa kansakunnassa; kuka on antanut teille oikeutta tunkeuda
vieraasen taloon ja temmaista morsiamen sulhaiseltansa sinä hetkenä kun
pappi on valmis alottamaan vihkiäiset.
AHOKAS. Sitäkö vielä kysytte! te jotka olette salanneet minun kirjeeni
häneltä; — — — te jotka olette kieltäneet palvelijanne minua sisään
laskemasta; — — — ah! minä olisin uskaltanut mitä tahansa, häntä
pelastaakseni teidän kynsistänne! — katselkaat näitä vaaleita,
laihtuneita kasvoja, ja sanokaa sitte, ett'ette ole tuhansilla
vaivoilla pakoittaneet häntä tähän julmaan tilaan.