Rouva Haakuna (perältä). Anna. Ihaksinen.
ROUVA HAAKUNA. Nyt, Anna lintuseni, on aika lähteä, sinua odottavat.
ANNA. Suokaa armosta vielä silmänräpäys!
IHAKSINEN (kovasti sydämessänsä taistellen). Katsokaapas armollinen
rouva, on sillä tavoin että — — — tästä naimisesta ei taida tulla
mitään.
ROUVA HAAKUNA (luopi silmänsä ylen-katseellisesti häneen. Annalle).
Tule nyt!
ANNA (tuskassa). Minä en voi.
ROUVA HAAKUNA. Onko sama vimma tarttunut teihin, tahi oletteko
unhottaneet — — —
IHAKSINEN (entisillään). Mutta jos hänellä nyt ei mitään ole, jos on
taas tullut köyhäksi kuin kirkon-rotta, niin tahtooko teidän armonne
kuitenkin naittaa hänet pojallenne?
ROUVA HAAKUNA (irvistäen itsekseen). Tuo raukka luulee osaavansa pettää
minua.
IHAKSINEN. Katsokaa armollinen rouva, nyt on temppu kuitenkin
semmoinen, ja sentähden minä luulen teillä ei enempää olevan hyötyä
meitä kauemmin pidättää.
ROUVA HAAKUNA. Saattekin mennä koska vaan tahdotte, ja teitä taas,
Anna, käsken muistamaan nämät sanat: "Järkähtämätön tahtoni,
käskyni tyttärelleni on, että tämä naiminen tapahtuu ennen minun
palaamistani."
ANNA. Anna hyvä Jumala voimia!
IHAKSINEN. Mutta mamselilla on myös isä taivaassa, ja tällä on toiset
tuumat. Muistakaa armollinen rouva! että kerran saatte tehdä tiliä
Hänelle, ja jos työt silloin katsotaan kehnoiksi, niin hän, totta
Jumal'avita, ei kysy kuinka vanha aatelis-suku on, tahi kuinka monta
leiviskää raha-arkku painaa!
ROUVA HAAKUNA (kiivaasti Annalle). Tämä on siis kiitoksenne siitä että
noudatin teidän tahtoanne? mutta kavattakaa! (Ihaksiselle). Te voitte
vielä kerran nähdä vankeuden porttien avautuvan teille! (menee perälle).
ANNA (estää häntä). Ei! te ette saa mennä! minä...