Pori (perältä; kantaa nahka-kontin kädessänsä, kohta hänen
perästänsä Juhana). Ihaksinen (ovessa oikealla kädellä).
PORI. Kas niin, alkaa pimetä, ei ole mitään aikaa menettää.
JUHANA (perältä; kantaa kaksi sytytettyä kynttilää, jotka hän panee
pöydälle). Armollinen rouva kysyy, käskeekö herra arkitehti jotain?
PORI (irvistäen itsekseen). Hm! (ääneensä). Ei, paljon kiitoksia, en
voi oikein hyvin, rupean kohta makaamaan (palvelija menee). Paikalla
työhön! (istuikse pöytään). Oli hyvä että muistin tämän vanhan
nahkakontin. (Ottaa ylös raha-tukun.) Ah! ne oikein tarttuvat sormihini
kiinni, on vaikea todella jättää ne (panee setelit kontin pohjaan). Kas
tässä muutamia vanhoja vaatteita (ottaa taskustansa vaate-räpäleitä,
jotka hän panee setelien päälle konttiin), pelkkiä räpäleitä,
oivallisia kerjääjälle (nousee ylös, menee kaappiin ja ottaa sieltä
muutaman leipä-palan, jonka panee konttiin vaatteiden päälle). Sitte
nämä leipä-palaiset, laupeuden lahjoja (panee kontin kiinni). Kas niin,
nyt on kaikki valmiina; ei kukaan voi aavistaakaan, että tässä
löytyy niin paljon rahaa — — — Ah, todella, minun täytyy ilmoittaa
armolliselle rouvalle minun lähtöni ja kiittää hyvästä asunnostani,
muuten voisi hän muka luulla minun karanneen tieheni rahoineni
päivineni, ja kuinka sitte kävisi sukulaisuuden kanssa. Enkä minä
juuri voi heittää tyttö-raukkaa ilman mitäkään (panee kontin tuolille
taaksensa, istuikse pöytään ja kirjoittaa).
(Ihaksinen tulee oikealta kädeltä, kengät kädessä; hän hiipii
hiljakseen yli teaterin sille tuolille, missä kontti on, ja tarttuu
siihen kiinni. Pori liikahtaikse, Ihaksinen jättää vilkkaasti
saaliinsa ja kömpii alas tuolin taakse.)
PORI. Mikä kummallinen tuska minua vaivaa; siis joutuisasti, minun
täytyy kiirehtiä! (kirjottaa vielä).
(Ihaksinen pistää kätensä konttiin, ottaa setelit, pistää ne
taskuunsa, hiipii sitte perälle, panne kengät jalkahansa ja avaa
perä-oven ikäänkuin olisi ulkoa tuleva.)
PORI (joka sill'aikaa on pannut kirjeen sinetillä kiinni). Kas niin
(kääntäikse vilkkaasti ympäri kuultuansa ovea avattavan). Ken siellä on?
IHAKSINEN (tavallisessa äänessä, vaan kuitenkin näyttävä sitä riitaa,
joka hänen sydämessänsä taistelee). Oh, minä vaan, rakas appiseni,
minusta oli hyvin ikävä kapakassa ja sen vuoksi tulin tänne.
PORI (tarttuu pikaisesti konttiin). Mitä sinä tahdot?
IHAKSINEN. Kuulkaapa nyt, Pori! minä olen ikäänkuin saanut ajatuksen
päähäni; he ovat oikeat juopot nuo toverit siellä alhaalla, niin Jumala
ties lieneeköhän rahojen jakaminen ihan hyvää.
PORI. Todella, luuletkohan sitä.
IHAKSINEN. Niin kyllä, Pori, eikä siitä tulekaan niin paljon joka
osalle, mutta jos sitä vastoin ottaisimme puolet molemmat, niin
voisimme elää iloisia päiviä aina.
PORI (itsekseen). Kuinka on hänestä pääseminen! (ääneensä) Ha, ha, ha!
ei sinulla olekaan niin väärin siinä asiassa, ei ollenkaan; kuulepas
Ihaksinen, tule huomisaamuna varhain luokseni, niin ja'amme rahat
keskenämme.
IHAKSINEN. Kyllä; oletko semmoinen?
PORI. Mitä sanot?
IHAKSINEN. Että kyllä ymmärrän asian, sinä matkustat tiehesi ja petät
minut yhtähyvin kuin nuo toisetkin.
PORI. Ha!
IHAKSINEN. Sinä olet vietellyt meidät kaikki työstämme pois ja tehnyt
meidät kuleksijoiksi, olet saattanut meidät uskomaan, että kaikilla
ihmisillä pitäisi olla yhtä verran, ja kuitenkin tahdot, näet, vähemmin
kuin joku muu jakaa omaisuuttasi. Hyi hitto, mimmoinen katala mies sinä
olet, Pori!
PORI (kiivaasti, menee oikealle puolelle teateria). Mitä minun on
kanssasi tekemistä! tahdotko että huudan tänne ihmisiä, jotka viskaavat
sinut ulos?
IHAKSINEN. Noh, koska sanot sydämesi ajatukset, niin sanon minäkin
minun. Minä en huoli noista rahoistasi, kyllä me voimme elää
ilman niitäkin, mutta Pori ei saa pakoittaa mamseli Annaa naimaan
luutnanttia; Pori ei saa tappaa omaa tytärtänsä!
PORI (samalla tavoin). Se ei ole sinun asiasi, sanon minä.
IHAKSINEN. Jos Pori tahtoo heittää naimiset sillensä, niin ei Porin
tarvitse koskaan enempää kuulla sanaakaan minulta eikä tovereiltakaan,
ja saapi itse hoitaa rahojansa, miten vaan lystää.
PORI. Aha, tahdotko opettaa minua lakia tuntemaan, lurjus!
IHAKSINEN (kovimmassa jänteyksessä) Kavata itseäsi, Pori! monen
ankeriaan olen nähnyt liukastelevan yhtä hyvästi kuin sinunkin, mutta
niiden nahka on kuitenkin viimisillään riippunut aidan seipäässä.