Pori (oikealta kädeltä). (Sittemmin) Ihaksinen.
PORI (yksinään). Joku tuuma sinulla on, viekas, hirmuttava nainen,
vaikk'en nyt mahda tietää sitä. Kukaties' rikkautesi on loppunut ja
sinä luulet tarvitsevasi minun, mutta siinä petyt... ah! mikä häpeä
lienee ollut ylpeälle rouvalle kerjätä köyhän työmiehen tytärtä
pojallensa! mikä alennus reimalle luutnantille potrille vieraillensa
esittää appensa, muurari-mestarin... ja tohtori sitten, joka rakastaa
tyttöä, tuo mies joka yhä on vaivannut minua hyvillä töillänsä ja
kunniallansa, mitenkä kurjaksi hän tulee, kun näkee Annan toisen
vaimona! Ah, mitä hittoa tuo on? (huutoja ja jyskäminen kuuluu oven
takana).
IHAKSINEN (perä-ovesta). Toverinne ovat täällä, Tahvo, Matti, Pekka, ja
kaikki muut, he laittoivat minua kysymään, saavatko tulla sisään.
PORI (hätäytyneenä). Mitä he tahtovat?
IHAKSINEN. Rahoja jakaa.
PORI. Mitä! mitä!
IHAKSINEN. Niin, lupasittehan entisessä talossanne rahojanne jakaa
jokahiselle yhtäverran, ettekö muista?
PORI. Kyllä, kyllä; mutta tänne en voi laskea heitä, sillä mitä rouva
sanoisi, eikä minulla ole rahat täällä, minä panin ne kauppakonttoriin.
Menkää ravintolaan, juokaa siellä, siksi kun tulen sinne asiata
selvittämään; minä maksan.
IHAKSINEN. Mutta elkää viipykää kauan.
PORI. Minä heti tulen.
IHAKSINEN. Hyvä, minä sanon sen toverillenne (menee ulos).
PORI (yksinään). Ryypätkää ja juokaa miten paljon vaan mieli
tekee, itsepä saatte maksaa (astuu ympäri huoneen, kovassa mielen
liikunnossa). Ah, teitä narria! minä jakaisin nämät rahat teidän
kanssanne, minä antaisin teille yhtä ainoaa penniäkään minun
omaisuudestani, ei, ennen saisitte ottaa henkeni! Mutta kuinka minä
pääsisin heistä?... Juuri sentähden muutin entisestä kehnosta
mmajastani, ett'eivät yhtäkään silmänräpäystä antaneet minun olla
rauhassa; minä en luullut heidän tulevan tännekin, mutta elämä tulee
samanlaiseksi täällä kuin sielläkin. He riippuvat minussa kiinni,
niinkuin muuriaiset käärmeessä eivätkä laske, ennenkun viiminen
veri-pisara on tyhjennetty... Pois siis täältä!... pois, jo
tänä yönä! vieraassa maassa ei kukaan minua tunne, vieraiden ihmisien
seassa minä tuhannesti suurennan rikkauteni, minä oikein käyn rahojani
kasvattamaan. — Ja potraa rouvaa sitten, joka luulee pitävänsä minut
kynsissänsä, mitenkä häntä petän! Kyllä hän luuli minun olevan hyvinkin
kiitollisen, kun tarjosi minulle kehnoimmat huoneet talossansa; hän ei
ymmärtänyt että vaan tilaisuus päästä entisistä tovereistani irti ja
säästäväisyys saattoivat minut tänne muuttamaan. Pitäköön vaan Annan,
hän onkin minulle vaan esteeksi, ja miero-tyttö onkin juuri sopiva
miniä ylpeälle rouvalle.