ROUVA HAAKUNA. O! taivas, meidän suuri rikkautemme on loppunut,
kauppahuone, jossa viimiset rahamme olivat, on kumounut. Sentähden olen
minä talohoni ottanut tuon rikastuneen muurarin. Hänen tyttärensä on
ainoa, joka meitä voipi auttaa, sillä tavoin että poikani Emilo naipi
hänet ja saapi hänen rahansa. — Pori on vasta tänäpäivänä nostanut
rahat; muutamista sanoista, jotka hän kotiin tullessa lausui ymmärsin,
että hänen rikkautensa on armottoman suuri. — Tohtori, jota tuo tyttö
hönttö lempii, on nyt virka-matkoillansa. Minä sanoin tytölle että hän
läksi kosioimaan, tämä väärä sanoma tunkeikse ikäänkuin hieno myrkky
hänen sydämeensä ja lopettaa kaikki hänen voimansa; hänen tuntonsa
lannistuu, hän muuttuu tahdottomaksi koneeksi käsissäni; ja kun kerkeää
siksi, että Anna on naitu Emilon kanssa, niin laitamme asian sille
kannalle että ukko Pori selitetään kykenemätttömäksi omaisuuttansa
hoitamaan ja Emilo pannaan hänen esi-mieheksensä. Tuo Pori on raaka
ja sivistymätön mies, hän ei aavista mitään. Ah tuossa hän tuleekin!
Olkoon rauhassa (lähtee ulos).